Als Gregor Samsa eines Morgens aus unruhigen Träumen erwachte, fand er sich in seinem Bett zu einem ungeheueren Ungeziefer verwandelt.

Kun Gregor Samsa heräsi eräänä aamuna levottomista unista, hän huomasi muuttuneensa valtavaksi hyönteiseksi sängyssään.

Er lag auf seinem panzerartig harten Rücken und sah, wenn er den Kopf ein wenig hob, seinen gewölbten, braunen, von bogenförmigen Versteifungen geteilten Bauch, auf dessen Höhe sich die Bettdecke, zum gänzlichen Niedergleiten bereit, kaum noch erhalten konnte.

Hän makasi panssarimaisen kovalla selällään ja näki, kun hän nosti päätään hiukan, kyhmyjen muodostamasta kaaresta jakautuneen, ruskean vatsansa, jonka päällä peitto oli valmiina putoamaan, mutta pysyi kuitenkin vielä paikallaan.

Seine vielen, im Vergleich zu seinem sonstigen Umfang kläglich dünnen Beine flimmerten ihm hilflos vor den Augen.

Hänen monet, hänen muihin mittoihinsa verrattuna valitettavan ohuet jalkansa välkkyivät avuttomina hänen silmiensä edessä.

»Was ist mit mir geschehen?« dachte er.

”Mitä minulle on tapahtunut?” hän ajatteli.

Es war kein Traum.

Se ei ollut unta.

Sein Zimmer, ein richtiges, nur etwas zu kleines Menschenzimmer, lag ruhig zwischen den vier wohlbekannten Wänden.

Hänen huoneensa, tavallinen, joskin hieman liian pieni ihmisen huone, sijaitsi rauhallisesti neljän hyvin tuttun seinän välissä.

Über dem Tisch, auf dem eine auseinandergepackte Musterkollektion von Tuchwaren ausgebreitet war — Samsa war Reisender —, hing das Bild, das er vor kurzem aus einer illustrierten Zeitschrift ausgeschnitten und in einem hübschen, vergoldeten Rahmen untergebracht hatte.

Pöydän yllä, jolle oli levitetty kangasnäytteiden kokoelma – Samsa oli matkailija – riippui kuva, jonka hän oli vastikään leikannut kuvalehdestä ja sijoittanut kauniiseen, kullatun kehykseen.

Es stellte eine Dame dar, die, mit einem Pelzhut und einer Pelzboa versehen, aufrecht dasaß und einen schweren Pelzmuff, in dem ihr ganzer Unterarm verschwunden war, dem Beschauer entgegenhob.

Siinä oli kuva naisesta, joka oli varustettu turkkihatulla ja turkkiliivillä, ja hän istui pystyasennossa ja ojensi katsojalle raskaan turkkimuffin, johon hänen koko kätensä oli kadonnut.

Gregors Blick richtete sich dann zum Fenster, und das trübe Wetter — man hörte Regentropfen auf das Fensterblech aufschlagen — machte ihn ganz melancholisch.

Gregorin katse suuntui sitten ikkunaan, ja hämyinen sää – kuului sateen roiskumista ikkunaruuduille – teki hänestä hyvin melankolisen.

»Wie wäre es, wenn ich noch ein wenig weiterschliefe und alle Narrheiten vergäße,« dachte er, aber das war gänzlich undurchführbar, denn er war gewöhnt, auf der rechten Seite zu schlafen, konnte sich aber in seinem gegenwärtigen Zustand nicht in diese Lage bringen.

”Mitä jos nukkuisin vielä hiukan ja unohtaisin kaikki typeryydet”, hän ajatteli, mutta se oli täysin mahdotonta, sillä hän oli tottunut nukkumaan oikealla puolella, mutta nykyisessä tilassaan hän ei kyennyt asettumaan tähän asentoon.

Mit welcher Kraft er sich auch auf die rechte Seite warf, immer wieder schaukelte er in die Rückenlage zurück.

Vaikka hän kuinka yritti heittäytyä oikealle puolelle, hän liukui aina takaisin selälleen.

Er versuchte es wohl hundertmal, schloß die Augen, um die zappelnden Beine nicht sehen zu müssen, und ließ erst ab, als er in der Seite einen noch nie gefühlten, leichten, dumpfen Schmerz zu fühlen begann.

Hän yritti sitä luultavasti sata kertaa, sulki silmänsä, jotta hän ei näkisi vapisevia jalkojaan, ja lopetti vasta, kun hän alkoi tuntea lievää, tylsistävää kipua kyljessään.

»Ach Gott,« dachte er, »was für einen anstrengenden Beruf habe ich gewählt!

”Voi luoja”, hän ajatteli, ”minkä uuvuttavan ammatin olen valinnut!”

Tag aus, Tag ein auf der Reise.

Päivä toisensa jälkeen matkalla.

Die geschäftlichen Aufregungen sind viel größer, als im eigentlichen Geschäft zu Hause, und außerdem ist mir noch diese Plage des Reisens auferlegt, die Sorgen um die Zuganschlüsse, das unregelmäßige, schlechte Essen, ein immer wechselnder, nie andauernder, nie herzlich werdender menschlicher Verkehr.

Liiketoiminnan jännitys on paljon suurempi kuin kotona, ja lisäksi minulla on tämä matkustamisen vitsaus, junaliittymien huoli, epäsäännöllinen, huono ruoka ja alati vaihtuva, koskaan pysyvä, koskaan lämpimäksi muuttuva ihmisten välinen kanssakäyminen.

Der Teufel soll das alles holen!«

Piru ottakoon kaiken!”

Er fühlte ein leichtes Jucken oben auf dem Bauch; schob sich auf dem Rücken langsam näher zum Bettpfosten, um den Kopf besser heben zu können; fand die juckende Stelle, die mit lauter kleinen weißen Pünktchen besetzt war, die er nicht zu beurteilen verstand; und wollte mit einem Bein die Stelle betasten, zog es aber gleich zurück, denn bei der Berührung umwehten ihn Kälteschauer.

Hän tunsi kevyen kutinan vatsansa yläosassa; liikutti selkäänsä hitaasti lähemmäs sängynpylvästä, jotta hän voisi paremmin nostaa päätään; löysi kutinan paikan, joka oli täynnä pieniä valkoisia pisteitä, joita hän ei kyennyt arvioimaan; ja halusi koskettaa paikkaa jalallaan, mutta veti käden nopeasti pois, sillä kosketus sai hänet tuntemaan kylmän tuulahduksen.

Er glitt wieder in seine frühere Lage zurück.

Hän liukui takaisin aikaisempaan asentoon.

»Dies frühzeitige Aufstehen«, dachte er, »macht einen ganz blödsinnig.

”Tämä varhainen herääminen”, hän ajatteli, ”tekee ihmisestä täysin typeryksen.”

Der Mensch muß seinen Schlaf haben.

Ihmisen täytyy saada nukkua.

Andere Reisende leben wie Haremsfrauen.

Muut matkailijat elävät kuin harem-naiset.”

Wenn ich zum Beispiel im Laufe des Vormittags ins Gasthaus zurückgehe, um die erlangten Aufträge zu überschreiben, sitzen diese Herren erst beim Frühstück.

Kun esimerkiksi palaan majataloon aamun aikana kirjoittamaan saamiani tilauksia, nämä herrat istuvat vasta aamiaisella.”

Das sollte ich bei meinem Chef versuchen; ich würde auf der Stelle hinausfliegen.

Minun pitäisi yrittää tätä pomollani; minut lentäisi heti ulos.”

Wer weiß übrigens, ob das nicht sehr gut für mich wäre.

Kukapa tietää, ei se ehkä olisi kovin hyvä minulle.”

Wenn ich mich nicht wegen meiner Eltern zurückhielte, ich hätte längst gekündigt, ich wäre vor den Chef hingetreten und hätte ihm meine Meinung von Grund des Herzens aus gesagt.

Ellei minua estäisi vanhempieni takia, olisin jo kauan sitten irtisanoutunut ja mennyt esimiehen luo kertomaan hänelle mielipiteeni sydänjuuriani myöten.”

Vom Pult hätte er fallen müssen!

Hänen olisi pitänyt pudota pulpetista!”

Es ist auch eine sonderbare Art, sich auf das Pult zu setzen und von der Höhe herab mit dem Angestellten zu reden, der überdies wegen der Schwerhörigkeit des Chefs ganz nahe herantreten muß.

On myös outoa istua pulpetin ääreen ja puhua alhaalta työntekijälle, jonka on pakko tulla hyvin lähelle, koska pomo on huonokuuloinen.”

Nun, die Hoffnung ist noch nicht gänzlich aufgegeben, habe ich einmal das Geld beisammen, um die Schuld der Eltern an ihn abzuzahlen — es dürfte noch fünf bis sechs Jahre dauern —, mache ich die Sache unbedingt.

No, en ole vielä täysin luovuttanut toivoa. Kun saan kokoon rahan maksaakseni vanhempieni velan hänelle – mikä saattaa kestää vielä viisi-kuusi vuotta – teen asian ehdottomasti.”

Dann wird der große Schnitt gemacht.

Silloin tehdään iso muutos.”

Vorläufig allerdings muß ich aufstehen, denn mein Zug fährt um fünf.«

Mutta nyt minun on noustava, sillä junani lähtee kello viideltä.”

Und er sah zur Weckuhr hinüber, die auf dem Kasten tickte.

Ja hän katsoi herätyskelloa, joka tikitti kaapissa.

»Himmlischer Vater!« dachte er, Es war halb sieben Uhr, und die Zeiger gingen ruhig vorwärts, es war sogar halb vorüber, es näherte sich schon dreiviertel.

”Herranen aika!” hän ajatteli. Kello oli puoli seitsemän, ja neulat liikkuivat tasaisesti. Puoli seitsemän oli jo mennyt, ja nyt oli jo kolme neljäsosaa seitsemästä.

Sollte der Wecker nicht geläutet haben?

Eikö herätyskello olisi pitänyt soida?

Man sah vom Bett aus, daß er auf vier Uhr richtig eingestellt war; gewiß hatte er auch geläutet.

Vuoteesta katsottuna näki, että se oli säädetty soimaan kello neljältä. Hän oli varmasti soittanutkin.

Ja, aber war es möglich, dieses möbelerschütternde Läuten ruhig zu verschlafen?

Kyllä, mutta oliko mahdollista nukkua rauhallisesti tämän huonekaluja ravisuttavan äänen takia?

Nun, ruhig hatte er ja nicht geschlafen, aber wahrscheinlich desto fester.

No, hän ei ollut nukkunut rauhallisesti, mutta luultavasti siksi hän nukkui paremmin.

Was aber sollte er jetzt tun?

Mutta mitä hänen pitäisi nyt tehdä?

Der nächste Zug ging um sieben Uhr; um den einzuholen, hätte er sich unsinnig beeilen müssen, und die Kollektion war noch nicht eingepackt, und er selbst fühlte sich durchaus nicht besonders frisch und beweglich.

Seuraava juna lähti kello seitsemältä. Sen saapumiseen hän olisi joutunut kiirehtimaan hullusti, eikä kokoelma ollut vielä pakattu, ja hän ei tuntenut oloansa kovin hyväksi tai ketteräksi.

Und selbst wenn er den Zug einholte, ein Donnerwetter des Chefs war nicht zu vermeiden, denn der Geschäftsdiener hatte beim Fünfuhrzug gewartet und die Meldung von seiner Versäumnis längst erstattet.

Ja vaikka hän ehtisikin junaan, hän ei voisi välttää pomonsa raivoa, sillä toimistopalvelija oli odottanut kello viideltä junaa ja ilmoittanut jo hänen myöhästymisestään.

Es war eine Kreatur des Chefs, ohne Rückgrat und Verstand.

Se oli pomon sätkynen, jolla ei ollut selkärankaa eikä järkeä.

Wie nun, wenn er sich krank meldete?

Entä jos hän ilmoittaisi sairaaksi?

Das wäre aber äußerst peinlich und verdächtig, denn Gregor war während seines fünfjährigen Dienstes noch nicht einmal krank gewesen.

Se olisi kuitenkin äärimmäisen noloa ja epäilyttävää, sillä Gregor ei ollut ollut sairas koko viiden vuoden työskentelynsä aikana.

Gewiß würde der Chef mit dem Krankenkassenarzt kommen, würde den Eltern wegen des faulen Sohnes Vorwürfe machen und alle Einwände durch den Hinweis auf den Krankenkassenarzt abschneiden, für den es ja überhaupt nur ganz gesunde, aber arbeitsscheue Menschen gibt.

Pomo tulisi varmasti sairausvakuutuslääkärin kanssa, syyttäisi vanhempia heidän laiskasta pojastaan ja torjuisi kaikki vastaväitteet viittaamalla sairausvakuutuslääkäriin, jonka asiakkaat olivat aina täysin terveitä, mutta työhaluttomia ihmisiä.

Und hätte er übrigens in diesem Falle so ganz unrecht?

Ja olisiko hän tässä tapauksessa edes väärässä?

Gregor fühlte sich tatsächlich, abgesehen von einer nach dem langen Schlaf wirklich überflüssigen Schläfrigkeit, ganz wohl und hatte sogar einen besonders kräftigen Hunger.

Gregor tunsi itsensä tosiaan hyväksi, paitsi että hän oli todella unelias pitkän unen jälkeen, ja hänellä oli jopa erityisen voimakas nälkä.

Als er dies alles in größter Eile überlegte, ohne sich entschließen zu können, das Bett zu verlassen — gerade schlug der Wecker dreiviertel sieben — klopfte es vorsichtig an die Tür am Kopfende seines Bettes.

Kun hän mietti kaikkea tämän kiiresti, eikä pystynyt päättämään lähteä sängystä — juuri silloin kello seitsemän neljältä soi herätys — joku koputti varovasti hänen sängynpäätynsä ovelle.

»Gregor,« rief es — es war die Mutter —, »es ist dreiviertel sieben.

”Gregor,” hän kutsui — se oli äiti —, ”kello on seitsemän neljältä.”

Wolltest du nicht wegfahren?«

”Etkö aio lähteä?”

Die sanfte Stimme!

Se lempeä ääni!

Gregor erschrak, als er seine antwortende Stimme hörte, die wohl unverkennbar seine frühere war, in die sich aber, wie von unten her, ein nicht zu unterdrückendes, schmerzliches Piepsen mischte, das die Worte förmlich nur im ersten Augenblick in ihrer Deutlichkeit beließ, um sie im Nachklang derart zu zerstören, daß man nicht wußte, ob man recht gehört hatte.

Gregor säpsähti kuultuaan oman äänensä vastaavan, joka oli epäilemättä hänen entinen äänensä, mutta johon sekoittui alhaalta tuleva, voimakas, kivulias piippaus, joka sanojen selkeyden säilytti vain ensimmäisellä hetkellä ja tuhosi ne sitten jälkikäteen niin, ettei ollut varmaa, oliko kuultu oikein.

Gregor hatte ausführlich antworten und alles erklären wollen, beschränkte sich aber bei diesen Umständen darauf, zu sagen: »Ja, ja, danke, Mutter, ich stehe schon auf.«

Gregor olisi halunnut vastata yksityiskohtaisesti ja selittää kaiken, mutta näissä olosuhteissa hän rajoittui sanomaan: ”Kyllä, kyllä, kiitos, äiti, nousen jo.”

Infolge der Holztür war die Veränderung in Gregors Stimme draußen wohl nicht zu merken, denn die Mutter beruhigte sich mit dieser Erklärung und schlürfte davon.

Puulauta oven takia muutos Gregorin äänessä ei todennäköisesti näkynyt ulkona, sillä äiti rauhoittui tällä selityksellä ja käveli pois.

Aber durch das kleine Gespräch waren die anderen Familienmitglieder darauf aufmerksam geworden, daß Gregor wider Erwarten noch zu Hause war, und schon klopfte an der einen Seitentür der Vater, schwach, aber mit der Faust.

Mutta pieni keskustelu oli herättänyt muiden perheenjäsenten huomion siihen, että Gregor oli odottamattomasti yhä kotona, ja isä koputti jo pian sivuovelle, heikosti, mutta nyrkillä.

»Gregor, Gregor,« rief er, »was ist denn?«

”Gregor, Gregor,” hän kutsui, ”mitä nyt?”

Und nach einer kleinen Weile mahnte er nochmals mit tieferer Stimme: »Gregor!

Ja pienen hetken kuluttua hän muistutti vielä syvemmällä äänellä: ”Gregor!”

Gregor!«

Gregor!»

An der anderen Seitentür aber klagte leise die Schwester: »Gregor?

Mutta toisella sivuovella sisar valitti hiljaa: ”Gregor?”

Ist dir nicht wohl?

”Etkö voi hyvin?”

Brauchst du etwas?«

”Tarvitsetko jotain?”

Nach beiden Seiten hin antwortete Gregor: »Bin schon fertig,« und bemühte sich, durch die sorgfältigste Aussprache und durch Einschaltung von langen Pausen zwischen den einzelnen Worten seiner Stimme alles Auffallende zu nehmen.

Gregor vastasi molempiin suuntiin: ”Olen jo valmis,” ja pyrki poistamaan kaiken epätavallisen äänensä huolellisimmalla ääntämisellä ja pitkillä taukoilla sanojen välillä.

Der Vater kehrte auch zu seinem Frühstück zurück, die Schwester aber flüsterte: »Gregor, mach auf, ich beschwöre dich.«

Isä palasi myös aamiaisensa ääreen, mutta sisar kuiskasi: ”Gregor, avaa ovi, rukoilen sinua.”

Gregor aber dachte gar nicht daran aufzumachen, sondern lobte die vom Reisen her übernommene Vorsicht, auch zu Hause alle Türen während der Nacht zu versperren.

Mutta Gregor ei edes harkinnut avaamista, vaan ylisti matkustamisesta saamaansa varovaisuutta ja sitä, että kaikki ovet pysyivät lukittuina yön aikana myös kotona.

Zunächst wollte er ruhig und ungestört aufstehen, sich anziehen und vor allem frühstücken, und dann erst das Weitere überlegen, denn, das merkte er wohl, im Bett würde er mit dem Nachdenken zu keinem vernünftigen Ende kommen.

Ensin hän halusi nousta rauhallisesti ja häiritsemättä, pukeutua ja ennen kaikkea syödä aamiaista, ja sitten miettiä muita asioita, sillä hän huomasi hyvin, ettei hän päässyt järkeviin päätelmiin miettimällä asiaa sängyssä.

Er erinnerte sich, schon öfters im Bett irgendeinen vielleicht durch ungeschicktes Liegen erzeugten, leichten Schmerz empfunden zu haben, der sich dann beim Aufstehen als reine Einbildung herausstellte, und er war gespannt, wie sich seine heutigen Vorstellungen allmählich auflösen würden.

Hän muisti, kuinka monta kertaa hän oli sängyssä tuntenut jonkin lievän kivun, joka oli saattanut johtua epämukavasta asennosta, ja kivu oli sitten kadonnut noustessa, ja hän oli innoissaan nähdäkseen, kuinka tämänpäiväiset kuvitelmat häipyisivät vähitellen.

Daß die Veränderung der Stimme nichts anderes war als der Vorbote einer tüchtigen Verkühlung, einer Berufskrankheit der Reisenden, daran zweifelte er nicht im geringsten.

Hän ei epäillyt lainkaan, että äänen muutos oli vain ennakkotapaus täydelliselle vilustumiselle, matkustajien ammattitaudille.

Die Decke abzuwerfen war ganz einfach; er brauchte sich nur ein wenig aufzublasen und sie fiel von selbst.

Päästä peite irti oli hyvin helppoa; hänen tarvitsi vain puhallehtia itseään hieman, ja se putosi itsestään.

Aber weiterhin wurde es schwierig, besonders weil er so ungemein breit war.

Mutta sitten asiasta tuli vaikeaa, etenkin koska hän oli niin valtavan leveä.

Er hätte Arme und Hände gebraucht, um sich aufzurichten; statt dessen aber hatte er nur die vielen Beinchen, die ununterbrochen in der verschiedensten Bewegung waren und die er überdies nicht beherrschen konnte.

Hän olisi tarvinnut käsiä ja käsiä noustakseen, mutta sijaan hänellä oli vain monia jalkoja, jotka olivat jatkuvassa liikkeessä kaikissa mahdollisissa asennoissa, eikä hän pystynyt hallitsemaan niitä.

Wollte er eines einmal einknicken, so war es das erste, daß er sich streckte; und gelang es ihm endlich, mit diesem Bein das auszuführen, was er wollte, so arbeiteten inzwischen alle anderen, wie freigelassen, in höchster, schmerzlicher Aufregung.

Kun hän yritti taivuttaa yhtä jalkaa, se veny heti ensin, ja kun hän lopulta onnistui tekemään haluamansa liikkeen tällä jalalla, kaikki muut jalat alkoivat työskennellä vapautetuina äärimmäisessä, tuskallisessa kiihtymyksessä.

»Nur sich nicht im Bett unnütz aufhalten,« sagte sich Gregor.

”Ei kannata jäädä sängylle turhaan”, Gregor sanoi itselleen.

Zuerst wollte er mit dem unteren Teil seines Körpers aus dem Bett hinauskommen, aber dieser untere Teil, den er übrigens noch nicht gesehen hatte und von dem er sich auch keine rechte Vorstellung machen konnte, erwies sich als zu schwer beweglich;

Ensin hän halusi päästä sängystä alaosansa avulla, mutta tämä alaosa, jota hän ei tosin ollut vielä nähnyt eikä pystynyt kuvittelemaan sitä kunnolla, osoittautui liian vaikeaksi liikuttaa.

es ging so langsam; und als er schließlich, fast wild geworden, mit gesammelter Kraft, ohne Rücksicht sich vorwärtsstieß, hatte er die Richtung falsch gewählt, schlug an den unteren Bettpfosten heftig an, und der brennende Schmerz, den er empfand, belehrte ihn, daß gerade der untere Teil seines Körpers augenblicklich vielleicht der empfindlichste war.

Se eteni hyvin hitaasti, ja kun hän lopulta melkein raivostuneena työnsi itseään eteenpäin koko voimallaan piittaamatta suunnasta, hän oli valinnut väärän suunnan ja löi voimakkaasti sängyn alaosaan, ja tuntenut kivun, joka opetti hänelle, että juuri hänen alaosansa oli tällä hetkellä ehkä kaikkein herkimpiä.

Er versuchte es daher, zuerst den Oberkörper aus dem Bett zu bekommen, und drehte vorsichtig den Kopf dem Bettrand zu.

Hän yritti siksi ensin saada yläosansa ulos sängystä ja käänsi varovasti päänsä sängyn reunaa kohti.

Dies gelang auch leicht, und trotz ihrer Breite und Schwere folgte schließlich die Körpermasse langsam der Wendung des Kopfes.

Se onnistui myös helposti, ja huolimatta sen leveydestä ja painosta koko vartalo lopulta seurasi pään kääntymistä.

Aber als er den Kopf endlich außerhalb des Bettes in der freien Luft hielt, bekam er Angst, weiter auf diese Weise vorzurücken, denn wenn er sich schließlich so fallen ließ, mußte geradezu ein Wunder geschehen wenn der Kopf nicht verletzt werden sollte.

Mutta kun hän lopulta piti päätään sängyn ulkopuolella raikkaassa ilmassa, hän pelkäsi jatkaa etenemistä tällä tavalla, sillä jos hän lopulta pudottautuisi, ihmeen täytyisi tapahtua, jotta päätään ei vahingoitettaisi.

Und die Besinnung durfte er gerade jetzt um keinen Preis verlieren; lieber wollte er im Bett bleiben.

Ja hän ei saanut menettää tajuaan tällä hetkellä hinnalla millä hyvänsä; mieluummin hän pysyisi sängyssä.

Aber als er wieder nach gleicher Mühe aufseufzend so dalag wie früher, und wieder seine Beinchen womöglich noch ärger gegeneinander kämpfen sah und keine Möglichkeit fand, in diese Willkür Ruhe und Ordnung zu bringen, sagte er sich wieder, daß er unmöglich im Bett bleiben könne und daß es das Vernünftigste sei, alles zu opfern, wenn auch nur die kleinste Hoffnung bestünde, sich dadurch vom Bett zu befreien.

Mutta kun hän jälleen samalla vaivalla huokaen makasi kuin aikaisemmin ja näki jalkansa mahdollisesti vielä enemmän taistelevan toistensa kanssa eikä löytänyt mitään mahdollisuutta saada tähän kaaokseen järjestystä, hän sanoi itselleen jälleen, ettei hän voinut jäädä sängylle, ja että järkevin tapa toimia oli uhrata kaikki, jos vain oli pienintäkin toivoa päästä sängystä vapaaksi.

Gleichzeitig aber vergaß er nicht, sich zwischendurch daran zu erinnern, daß viel besser als verzweifelte Entschlüsse ruhige und ruhigste Überlegung sei.

Samalla hän ei kuitenkaan unohtanut muistuttaa itseään aina silloin tällöin, että epätoivoiset päätökset olivat paljon huonompia kuin maltillinen ja huolellinen harkinta.

In solchen Augenblicken richtete er die Augen möglichst scharf auf das Fenster, aber leider war aus dem Anblick des Morgennebels, der sogar die andere Seite der engen Straße verhüllte, wenig Zuversicht und Munterkeit zu holen.

Tällaisina hetkinä hän kohotti silmänsä mahdollisimman tarkasti ikkunaan, mutta valitettavasti aamun sumusta, joka peitti jopa kapean kadun toiselle puolelle, ei ollut paljon lohtua tai vilpittömän ilon aihetta.

»Schon sieben Uhr,« sagte er sich beim neuerlichen Schlagen des Weckers, »schon sieben Uhr und noch immer ein solcher Nebel.«

»Jo seitsemän», hän sanoi itselleen herätyskellon uudestaan soidessa, »jo seitsemän, ja silti tällaista sumua.»

Und ein Weilchen lang lag er ruhig mit schwachem Atem, als erwarte er vielleicht von der völligen Stille die Wiederkehr der wirklichen und selbstverständlichen Verhältnisse.

Ja hetken aikaa hän makasi rauhallisesti hengittäen heikosti, ikään kuin odottaisi täydelliseltä hiljaisuudelta todellisten ja itsestäänselvien olosuhteiden paluuta.

Dann aber sagte er sich: »Ehe es einviertel acht schlägt, muß ich unbedingt das Bett vollständig verlassen haben.

Mutta sitten hän sanoi itselleen: »Ennen kuin kello lyö puoli kahdeksaa, minun on ehdottomasti lähdettävä sängystä kokonaan.»

Im übrigen wird auch bis dahin jemand aus dem Geschäft kommen, um nach mir zu fragen, denn das Geschäft wird vor sieben Uhr geöffnet.«

Muutenkin joku tulisi kaupasta kysymään hänestä ennen kahdeksaa, sillä kauppa avattiin ennen seitsemän aamulla.

Und er machte sich nun daran, den Körper in seiner ganzen Länge vollständig gleichmäßig aus dem Bett hinauszuschaukeln.

Ja hän ryhtyi nyt liikuttamaan koko vartaloaan tasaisesti ulos sängystä.

Wenn er sich auf diese Weise aus dem Bett fallen ließ, blieb der Kopf, den er beim Fall scharf heben wollte, voraussichtlich unverletzt.

Jos hän pudottautuisi sängystä tällä tavalla, hänen päänsä, jota hän halusi nostaa pudotessa, pysyisi todennäköisesti vahingoittumattomana.

Der Rücken schien hart zu sein; dem würde wohl bei dem Fall auf den Teppich nichts geschehen.

Selkänsä tuntui olevan vahva; sille ei todennäköisesti käy mitään, kun hän pudottautuisi matolle.

Das größte Bedenken machte ihm die Rücksicht auf den lauten Krach, den es geben müßte und der wahrscheinlich hinter allen Türen wenn nicht Schrecken, so doch Besorgnisse erregen würde.

Eniten häntä huolestutti äänekäs kolina, joka tulisi aiheutumaan, ja joka todennäköisesti herättäisi kauhuja tai ainakin huolia kaikissa ovia vasten olevissa ihmisissä.

Das mußte aber gewagt werden.

Mutta se oli otettava riski.

Als Gregor schon zur Hälfte aus dem Bette ragte — die neue Methode war mehr ein Spiel als eine Anstrengung, er brauchte immer nur ruckweise zu schaukeln —, fiel ihm ein, wie einfach alles wäre, wenn man ihm zu Hilfe käme.

Kun Gregor oli jo puoliksi ulkona sängystä — uusi menetelmä oli pikemminkin leikki kuin ponnistus, hänen tarvitsi vain keinotekoisesti liikuttaa itseään —, hän tajusi, kuinka helppoa kaikki olisi, jos hän saisi apua.

Zwei starke Leute — er dachte an seinen Vater und das Dienstmädchen — hätten vollständig genügt; sie hätten ihre Arme nur unter seinen gewölbten Rücken schieben, ihn so aus dem Bett schälen, sich mit der Last niederbeugen und dann bloß vorsichtig dulden müssen, daß er den Überschwung auf dem Fußboden vollzog, wo dann die Beinchen hoffentlich einen Sinn bekommen würden.

Kaksi vahvaa ihmistä — hän ajatteli isäänsä ja palvelijatarta — olisivat riittäneet täysin. Heidän olisi vain työntävä kätensä hänen kaarevan selkänsä alle, kuorittava hänet sängystä, kumartava taakan kanssa ja sitten vain varovasti päästävä hänet seisomaan lattialla, jossa hänen jalkansa toivottavasti löytäisivät tiensä.

Nun, ganz abgesehen davon, daß die Türen versperrt waren, hätte er wirklich um Hilfe rufen sollen?

No, täysin huomioimatta sitä, että ovet olivat lukossa, hänen olisi pitänyt silti pyytää apua.

Trotz aller Not konnte er bei diesem Gedanken ein Lächeln nicht unterdrücken.

Kaikesta ahdistuksesta huolimatta hän ei voinut pidättää hymyä tällaisesta ajatuksesta.

Schon war er so weit, daß er bei stärkerem Schaukeln kaum das Gleichgewicht noch erhielt, und sehr bald mußte er sich nun endgültig entscheiden, denn es war in fünf Minuten einviertel acht, — als es an der Wohnungstür läutete.

Hän oli jo niin kaukana, ettei hän enää pystynyt säilyttämään tasapainoa voimakkaamman liikuttelun aikana, ja hyvin pian hänen oli tehtävä lopullinen päätös, sillä kello oli kahdeksan neljätoista ja asunnon ovella soitettiin.

»Das ist jemand aus dem Geschäft,« sagte er sich und erstarrte fast, während seine Beinchen nur desto eiliger tanzten.

”Se on joku töistä,” hän sanoi itselleen ja jähmettyi melkein paikoilleen, samalla kun hänen jalkansa tanssivat entistä kiihkeämmin.

Einen Augenblick blieb alles still.

Hetken aikaa kaikki oli hiljaa.

»Sie öffnen nicht,« sagte sich Gregor, befangen in irgendeiner unsinnigen Hoffnung.

”He eivät avaa ovea,” sanoi Gregor itselleen, toiveikkaina jotakin järjetöntä.

Aber dann ging natürlich wie immer das Dienstmädchen festen Schrittes zur Tür und öffnete.

Mutta sitten tietenkin palvelijatar käveli määrätietoisesti ovelle ja avasi sen.

Gregor brauchte nur das erste Grußwort des Besuchers zu hören und wußte schon, wer es war — der Prokurist selbst.

Gregorin tarvitsi kuulla vain vierasin ensimmäiset tervehtimiset tietääkseen, kuka se oli — varajohtaja itse.

Warum war nur Gregor dazu verurteilt, bei einer Firma zu dienen, wo man bei der kleinsten Versäumnis gleich den größten Verdacht faßte?

Miksi juuri Gregor oli tuomittu työskentelemään yrityksessä, jossa pienimmästäkin laiminlyönnistä herätettiin suurimpia epäilyksiä?

Waren denn alle Angestellten samt und sonders Lumpen, gab es denn unter ihnen keinen treuen ergebenen Menschen, den, wenn er auch nur ein paar Morgenstunden für das Geschäft nicht ausgenützt hatte, vor Gewissensbissen närrisch wurde und geradezu nicht imstande war, das Bett zu verlassen?

Oliko kaikki työntekijät pettureita, eikö heidän keskuudessaan ollut yhtään vilpittömän uskollista ihmistä, joka, vaikka hän ei olisi käyttänyt hyväkseen edes muutamaa aamutuntia työssä, olisi silti tullut syylliseksi omassatunnossaan ja ollut kyvytön nousemaan sängystä?

Genügte es wirklich nicht, einen Lehrjungen nachfragen zu lassen — wenn überhaupt diese Fragerei nötig war —, mußte da der Prokurist selbst kommen, und mußte dadurch der ganzen unschuldigen Familie gezeigt werden, daß die Untersuchung dieser verdächtigen Angelegenheit nur dem Verstand des Prokuristen anvertraut werden konnte?

Eikö olisi riittänyt lähettää kysymään oppipojalta — mikäli kysyminen oli tarpeen — vaan piti varajohtajan itse tulla, ja näyttää koko viattomalle perheelle, että tämän epäilyttävän asian selvittäminen oli mahdollista vain varajohtajan nerokkaan mielen avulla?

Und mehr infolge der Erregung, in welche Gregor durch diese Überlegungen versetzt wurde, als infolge eines richtigen Entschlusses, schwang er sich mit aller Macht aus dem Bett.

Ja enemmänkin ärtymyksen vallassa, jonka nämä pohdinnat aiheuttivat Gregorissa, kuin varsinaisen päätöksen takia, hän kylvetti voimakkaasti sängystä.

Es gab einen lauten Schlag, aber ein eigentlicher Krach war es nicht.

Kaikui kova ääni, mutta varsinaista meteliä ei syntynyt.

Ein wenig wurde der Fall durch den Teppich abgeschwächt, auch war der Rücken elastischer, als Gregor gedacht hatte, daher kam der nicht gar so auffallende dumpfe Klang.

Matto pehmensi ääntä hieman, ja selkäranka oli joustavampi kuin Gregor oli luullut, mistä tuli se ei kovin hälyttävä tönkkö ääni.

Nur den Kopf hatte er nicht vorsichtig genug gehalten und ihn angeschlagen; er drehte ihn und rieb ihn an dem Teppich vor Ärger und Schmerz.

Vain päätä hän ei ollut pidellut tarpeeksi varovaisesti, ja hän löi sitä. Hän käänsi päätä ja hieroi sitä matolla suuttumuksesta ja kivusta.

»Da drin ist etwas gefallen,« sagte der Prokurist im Nebenzimmer links.

”Siellä putosi jotain,” sanoi varajohtaja vierashuoneessa vasemmalla.

Gregor suchte sich vorzustellen, ob nicht auch einmal dem Prokuristen etwas Ähnliches passieren könnte, wie heute ihm; die Möglichkeit dessen mußte man doch eigentlich zugeben.

Gregor yritti kuvitella, voisiko jotain vastaavaa tapahtua myös varajohtajalle kuin hänelle tänään. Sitä oli kuitenkin pakko myöntää, että se oli mahdollista.

Aber wie zur rohen Antwort auf diese Frage machte jetzt der Prokurist im Nebenzimmer ein paar bestimmte Schritte und ließ seine Lackstiefel knarren.

Mutta kuin vastauksena tähän kysymykseen varajohtaja otti muutaman määrätietoisen askeleen vierashuoneessa ja kuului nahkakengistensä narahtavan äänen.

Aus dem Nebenzimmer rechts flüsterte die Schwester, um Gregor zu verständigen: »Gregor, der Prokurist ist da.«

Sisar kuiskasi vierashuoneessa oikealla puolella ilmoittaakseen Gregorille: ”Gregor, varajohtaja on täällä.”

»Ich weiß,« sagte Gregor vor sich hin; aber so laut, daß es die Schwester hätte hören können, wagte er die Stimme nicht zu erheben.

”Tiedän,” sanoi Gregor itsekseen, mutta hän ei uskaltanut puhua kovempaa, koska sisar olisi voinut kuulla häntä.

»Gregor,« sagte nun der Vater aus dem Nebenzimmer links, »der Herr Prokurist ist gekommen und erkundigt sich, warum du nicht mit dem Frühzug weggefahren bist.

”Gregor,” sanoi nyt isä vierashuoneessa vasemmalla, ”herra varajohtaja on tullut ja kysyy, miksi et lähtenyt aamujunalla.”

Wir wissen nicht, was wir ihm sagen sollen.

”Emme tiedä, mitä sanoisimme hänelle.”

Übrigens will er auch mit dir persönlich sprechen.

”Muuten hän haluaa puhua kanssasi henkilökohtaisesti.”

Also bitte mach die Tür auf.

”Ole hyvä ja avaa ovi.”

Er wird die Unordnung im Zimmer zu entschuldigen schon die Güte haben.«

”Hän ymmärtää varmasti hyväksyä sotku huoneessa.”

»Guten Morgen, Herr Samsa,« rief der Prokurist freundlich dazwischen.

”Hyvää huomenta, herra Samsa,” huusi varajohtaja ystävällisesti.

»Ihm ist nicht wohl,« sagte die Mutter zum Prokuristen, während der Vater noch an der Tür redete, »ihm ist nicht wohl, glauben Sie mir, Herr Prokurist.

”Hän ei voi hyvin,” sanoi äiti varajohtajalle samalla, kun isä vielä puhui ovelle päin. ”Hän ei voi hyvin, uskokaa minua, herra varajohtaja.”

Wie würde denn Gregor sonst einen Zug versäumen! Der Junge hat ja nichts im Kopf als das Geschäft.

”Miten muutenkin Gregor olisi voinut jättää junan väliin! Poika ei ajattele mitään muuta kuin työtä.”

Ich ärgere mich schon fast, daß er abends niemals ausgeht; jetzt war er doch acht Tage in der Stadt, aber jeden Abend war er zu Hause.

”Olen melkeinpä vihainen siitä, ettei hän koskaan lähde illalla ulos. Nyt hän on ollut kaupungissa kahdeksan päivää, mutta joka ilta hän on ollut kotona.”

Da sitzt er bei uns am Tisch und liest still die Zeitung oder studiert Fahrpläne.

”Siellä hän istuu pöydän ääressä ja lukee hiljaa sanomalehteä tai tutkii aikatauluja.”

Es ist schon eine Zerstreuung für ihn, wenn er sich mit Laubsägearbeiten beschäftigt.

”Se on jo hänelle viihdettä, kun hän tekee puutöitä.”

Da hat er zum Beispiel im Laufe von zwei, drei Abenden einen kleinen Rahmen geschnitzt; Sie werden staunen, wie hübsch er ist; er hängt drin im Zimmer; Sie werden ihn gleich sehen, wenn Gregor aufmacht.

”Hän veisti esimerkiksi pienen kehyksen kahdessa tai kolmessa illassa. Tulette ihmettelemään, kuinka kaunis se on. Se on seinällä huoneessa. Näette sen heti, kun Gregor avaa oven.”

Ich bin übrigens glücklich, daß Sie da sind, Herr Prokurist; wir allein hätten Gregor nicht dazu gebracht, die Tür zu öffnen; er ist so hartnäckig; und bestimmt ist ihm nicht wohl, trotzdem er es am Morgen geleugnet hat.«

”Olen muutenkin iloinen, että olette täällä, herra varajohtaja. Emme me yksin olisi saaneet Gregoria avaamaan ovea. Hän on niin itsepäinen. Ja varmasti hän ei voi hyvin, vaikka hän sanoikin aamulla päinvastaista.”

»Ich komme gleich,« sagte Gregor langsam und bedächtig und rührte sich nicht, um kein Wort der Gespräche zu verlieren.

”Olen tulossa heti,” sanoi Gregor hitaasti ja mietteliäästi, eikä liikahtanut, jotta hän ei menettäisi sanaakaan keskustelusta.

»Anders, gnädige Frau, kann ich es mir auch nicht erklären,« sagte der Prokurist, »hoffentlich ist es nichts Ernstes.

”En voi muutakaan sanoa, hyvä rouva,” sanoi varajohtaja. ”Toivottavasti asialla ei ole mitään vakavaa.”

Wenn ich auch andererseits sagen muß, daß wir Geschäftsleute — wie man will, leider oder glücklicherweise — ein leichtes Unwohlsein sehr oft aus geschäftlichen Rücksichten einfach überwinden müssen.«

”Vaikka minun on myönnettävä, että meidän liikemiehenä – halusimme sitä tai emme – on usein pakko voittaa pienetkin vaivat liikeasioiden takia.”

»Also kann der Herr Prokurist schon zu dir hinein?«

”Eli herra varajohtaja voi tulla sisään?”

fragte der ungeduldige Vater und klopfte wiederum an die Tür.

kysyi kärsimätön isä ja koputti jälleen ovelle.

»Nein,« sagte Gregor.

”Ei,” sanoi Gregor.

Im Nebenzimmer links trat eine peinliche Stille ein, im Nebenzimmer rechts begann die Schwester zu schluchzen.

Vasemmassa sivuhuoneessa alkoi nolostuttava hilja, ja oikeassa sivuhuoneessa sisar alkoi itkeä.

Warum ging denn die Schwester nicht zu den anderen?

Miksi sisar ei mennyt muiden luo?

Sie war wohl erst jetzt aus dem Bett aufgestanden und hatte noch gar nicht angefangen sich anzuziehen.

Hän oli kai vasta nyt noussut sängystä eikä ollut vielä alkanut pukeutua.

Und warum weinte sie denn?

Ja miksi hän itki?

Weil er nicht aufstand und den Prokuristen nicht hereinließ, weil er in Gefahr war, den Posten zu verlieren und weil dann der Chef die Eltern mit den alten Forderungen wieder verfolgen würde?

Koska hän ei noussut ja päästänyt varajohtajaa sisään, koska hän oli vaarassa menettää työpaikkansa ja koska silloin esimies alkaisi jälleen ahdistella vanhoilla vaatimuksilla vanhempia?

Das waren doch vorläufig wohl unnötige Sorgen.

Nämä olivat toistaiseksi luultavasti tarpeettomia huolia.

Noch war Gregor hier und dachte nicht im geringsten daran, seine Familie zu verlassen.

Gregor oli yhä täällä eikä ajatellut lainkaan lähtevänsä perheensä luota.

Augenblicklich lag er wohl da auf dem Teppich, und niemand, der seinen Zustand gekannt hätte, hätte im Ernst von ihm verlangt, daß er den Prokuristen hereinlasse.

Tällä hetkellä hän makasi todennäköisesti matolla, eikä kukaan, joka olisi tiennyt hänen tilastaan, olisi vakavasti vaatinut häntä päästämään varajohtajan sisään.

Aber wegen dieser kleinen Unhöflichkeit, für die sich ja später leicht eine passende Ausrede finden würde, konnte Gregor doch nicht gut sofort weggeschickt werden.

Mutta tämän pienen epäkohteliaisuuden takia, jolle voitaisiin myöhemmin helposti löytää sopivan tekosyyn, Gregoria ei voitu lähettää pois heti.

Und Gregor schien es, daß es viel vernünftiger wäre, ihn jetzt in Ruhe zu lassen, statt ihn mit Weinen und Zureden zu stören.

Ja Gregorin mielestä olisi ollut paljon järkevämpää jättää hänet nyt rauhaan sen sijaan, että häntä häiritään itkemisellä ja neuvoilla.

Aber es war eben die Ungewißheit, welche die anderen bedrängte und ihr Benehmen entschuldigte.

Mutta kyse oli juuri epävarmuudesta, joka ahdisti muita ja oikeutti heidän käytöksensä.

»Herr Samsa,« rief nun der Prokurist mit erhobener Stimme, »was ist denn los?

”Herra Samsa,” huusi nyt varajohtaja korkealla äänellä, ”mikä on vialla?”

Sie verbarrikadieren sich da in Ihrem Zimmer, antworten bloß mit ja und nein, machen Ihren Eltern schwere, unnötige Sorgen und versäumen — dies nur nebenbei erwähnt — Ihre geschäftlichen Pflichten in einer eigentlich unerhörten Weise.

Hän linnoittautui huoneeseensa ja vastasi vain kyllä ja ei, aiheutti vanhemmilleen vakavia, tarpeettomia huolia ja laiminlyöi – vain sivumennen mainittuna – työvelvollisuuksiaan tavalla, joka oli suorastaan häpeällinen.

Ich spreche hier im Namen Ihrer Eltern und Ihres Chefs und bitte Sie ganz ernsthaft um eine augenblickliche, deutliche Erklärung.

Puhun tässä teidän vanhempienne ja esimiehenne puolesta ja pyydän teitä vakavasti antamaan heti selityksen.”

Ich staune, ich staune.

Minä ihmettelen, minä ihmettelen.”

Ich glaubte Sie als einen ruhigen, vernünftigen Menschen zu kennen, und nun scheinen Sie plötzlich anfangen zu wollen, mit sonderbaren Launen zu paradieren.

Uskoin tuntevani teidät maltillisena, järkevänä ihmisenä, ja nyt näyttää siltä, että aiotte alkaa käyttäytyä omituisin mielialoin.”

Der Chef deutete mir zwar heute früh eine mögliche Erklärung für Ihre Versäumnis an — sie betraf das Ihnen seit kurzem anvertraute Inkasso —, aber ich legte wahrhaftig fast mein Ehrenwort dafür ein, daß diese Erklärung nicht zutreffen könne.

Esimies vihjasi minulle tänä aamuna mahdollisesta selityksestä laiminlyönneistänne – ne koskivat teille hiljattain uskottua perintätoimintaa – mutta vakuutan teille melkein kunniani kautta, ettei tämä selitys voi pitää paikkaansa.”

Nun aber sehe ich hier Ihren unbegreiflichen Starrsinn und verliere ganz und gar jede Lust, mich auch nur im geringsten für Sie einzusetzen.

Mutta nyt näen tässä teidän käsittämätöntä itsepäisyyttänne ja menetän täysin halun puolustaa teitä vähääkään.”

Und Ihre Stellung ist durchaus nicht die festeste.

Ja asemanne ei todellakaan ole vahvin.

Ich hatte ursprünglich die Absicht, Ihnen das alles unter vier Augen zu sagen, aber da Sie mich hier nutzlos meine Zeit versäumen lassen, weiß ich nicht, warum es nicht auch Ihre Herren Eltern erfahren sollen.

Aioin alun perin sanoa tämän kaiken teidän kanssanne kahden, mutta koska te tuhlaatte aikaani hyödyttömästi, en näe syytä, miksi asia ei kuuluisi myös teidän herra vanhemmillenne.”

Ihre Leistungen in der letzten Zeit waren also sehr unbefriedigend; es ist zwar nicht die Jahreszeit, um besondere Geschäfte zu machen, das erkennen wir an; aber eine Jahreszeit, um keine Geschäfte zu machen, gibt es überhaupt nicht, Herr Samsa, darf es nicht geben.«

Teidän suoritukset viime aikoina ovat olleet erittäin epätyydyttäviä. Tiedämme, ettei nyt ole otollinen vuodenaika aloittaa uusia liiketoimia, mutta ei ole olemassa sellaista vuodenaikaa, jolloin ei voisi tehdä liiketoimia, herra Samsa, ei saa olla.”

»Aber Herr Prokurist,« rief Gregor außer sich und vergaß in der Aufregung alles andere, »ich mache ja sofort, augenblicklich auf.

”Mutta herra edustaja,” huusi Gregor raivoissaan ja unohti kaiken muun kiihtyneenä, ”minä avaan oven heti, heti.”

Ein leichtes Unwohlsein, ein Schwindelanfall, haben mich verhindert aufzustehen.

”Pieni pahoinvointi, pyörtymiskohtaus estivät minua nousemasta.”

Ich liege noch jetzt im Bett.

”Olen vieläkin sängyssä.”

Jetzt bin ich aber schon wieder ganz frisch.

”Mutta nyt olen jo täysin hyvässä kunnossa.”

Eben steige ich aus dem Bett.

”Nousen juuri sängystä.”

Nur einen kleinen Augenblick Geduld!

”Vain pieni hetki kärsivällisyyttä!”

Es geht noch nicht so gut, wie ich dachte.

”Asiat eivät suju niin hyvin kuin luulin.”

Es ist mir aber schon wohl.

”Mutta nyt voin jo hyvin.”

Wie das nur einen Menschen so überfallen kann! Noch gestern abend war mir ganz gut, meine Eltern wissen es ja, oder besser, schon gestern abend hatte ich eine kleine Vorahnung. Man hätte es mir ansehen müssen.

”Miten tämä voi vain iskeä ihmiseen näin! Eilen illalla minä olin vielä hyvinvoiva, kuten vanhempani tietävätkin, tai oikeammin minulla oli eilen illalla pieni aavistus. Se olisi pitänyt nähdä kasvoistani.”

Warum habe ich es nur im Geschäfte nicht gemeldet!

”Miksi en vain ilmoittanut asiasta kaupassa!”

Aber man denkt eben immer, daß man die Krankheit ohne Zuhausebleiben überstehen wird.

”Mutta ajattelee aina, että selviytyy sairaudesta pysymättä kotona.”

Herr Prokurist!

”Herra asianajaja!”

Schonen Sie meine Eltern!

”Säästäkää vanhempani!”

Für alle die Vorwürfe, die Sie mir jetzt machen, ist ja kein Grund; man hat mir ja davon auch kein Wort gesagt.

”Ei ole mitään syytä kaikille syytöksille, joita te nyt esitätte minua vastaan. Minulle ei edes kerrottu asiasta mitään.”

Sie haben vielleicht die letzten Aufträge, die ich geschickt habe, nicht gelesen.

”Ehkä ette ole lukenut viimeisimpiä lähettämiäni tilauksia.”

Übrigens, noch mit dem Achtuhrzug fahre ich auf die Reise, die paar Stunden Ruhe haben mich gekräftigt.

”Muuten, lähden matkalle kahdeksan aamun junalla. Muutaman tunnin lepo on vahvistanut minua.”

Halten Sie sich nur nicht auf, Herr Prokurist; ich bin gleich selbst im Geschäft, und haben Sie die Güte, das zu sagen und mich dem Herrn Chef zu empfehlen!«

”Älä viivy, herra asianajaja. Olen heti itse kaupassa, ja olisit ystävällinen ilmoittamaan asiasta ja suosittelemaan minua herra johtajalle!”

Und während Gregor dies alles hastig ausstieß und kaum wußte, was er sprach, hatte er sich leicht, wohl infolge der im Bett bereits erlangten Übung, dem Kasten genähert und versuchte nun, an ihm sich aufzurichten.

Ja samalla, kun Gregor sanoi kaiken tämän kiihkeästi ja tuskin tiesi, mitä puhui, hän oli lähestynyt laatikkoa helposti, ehkä jo sängyssä hankitun taitonsa ansiosta, ja yritti nyt nousta pystyyn sen avulla.

Er wollte tatsächlich die Tür aufmachen, tatsächlich sich sehen lassen und mit dem Prokuristen sprechen; er war begierig zu erfahren, was die anderen, die jetzt so nach ihm verlangten, bei seinem Anblick sagen würden.

Hän halusi todella avata oven, näyttäytyä ja puhua asianajajalle. Hän oli innokas tietämään, mitä muut, jotka nyt kaipasivat häntä niin paljon, sanoisivat nähdessään hänet.

Würden sie erschrecken, dann hatte Gregor keine Verantwortung mehr und konnte ruhig sein.

Jos he säikähtäisivät, Gregorilla ei enää olisi mitään vastuuta, ja hän voisi olla rauhallinen.

Würden sie aber alles ruhig hinnehmen, dann hatte auch er keinen Grund sich aufzuregen, und konnte, wenn er sich beeilte, um acht Uhr tatsächlich auf dem Bahnhof sein.

Mutta jos he hyväksyisivät kaiken maltillisesti, silloin ei myöskään hänellä olisi mitään syytä joutua paniikkiin, ja hän voisi, jos hän kiirehtisi, olla asemalla kello kahdeksan.

Zuerst glitt er nun einigemale von dem glatten Kasten ab, aber endlich gab er sich einen letzten Schwung und stand aufrecht da; auf die Schmerzen im Unterleib achtete er gar nicht mehr, so sehr sie auch brannten.

Ensin hän liukastui muutaman kerran liukkaassa laatikossa, mutta lopulta hän teki vielä yhden ponnistuksen ja seisoi pystyasennossa. Hän ei enää kiinnittänyt huomiota kivuliaisiin tuntemuksiin vatsassaan, vaikka ne paloivatkin voimakkaasti.

Nun ließ er sich gegen die Rücklehne eines nahen Stuhles fallen, an deren Rändern er sich mit seinen Beinchen festhielt.

Nyt hän laskautui läheisen tuolin selkänojaa vasten ja piti itseään jaloillaan tuolin reunoilla.

Damit hatte er aber auch die Herrschaft über sich erlangt und verstummte, denn nun konnte er den Prokuristen anhören.

Siinä hän oli kuitenkin saanut itsensä hallintaan ja vaikeni, sillä nyt hän saattoi kuunnella asianajajaa.

»Haben Sie auch nur ein Wort verstanden?«

”Ymmärsitkö edes sanaakaan?”

fragte der Prokurist die Eltern, »er macht sich doch wohl nicht einen Narren aus uns?«

asianajaja kysyi vanhemmilta. ”Eikö hän tee meistä typeryksiä?”

»Um Gottes willen,« rief die Mutter schon unter Weinen, »er ist vielleicht schwer krank, und wir quälen ihn.

”Jumalan tähden!” äiti huusi jo itkien. ”Hän on ehkä vakavasti sairas, ja me piinaamme häntä.”

Grete!

”Grete!”

Grete!«

”Grete!”

schrie sie dann.

hän huusi sitten.

»Mutter?«

”Äiti?”

rief die Schwester von der anderen Seite.

sisar huusi toiselta puolelta.

Sie verständigten sich durch Gregors Zimmer.

He kommunikoivat keskenään Gregorin huoneen kautta.

»Du mußt augenblicklich zum Arzt. Gregor ist krank.

”Sinun täytyy mennä heti lääkäriin. Gregor on sairas.”

Rasch um den Arzt.

”Hae nopeasti lääkäri.”

Hast du Gregor jetzt reden hören?«

”Kuulitko Gregorin nyt puhuvan?”

»Das war eine Tierstimme,« sagte der Prokurist, auffallend leise gegenüber dem Schreien der Mutter.

”Se oli eläimen ääni”, sanoi edustaja huomattavan hiljaa verrattuna äidin huutamiseen.

»Anna!

”Anna!”

Anna!«

”Anna!”

rief der Vater durch das Vorzimmer in die Küche und klatschte in die Hände, »sofort einen Schlosser holen!«

isä huusi eteisestä keittiöön ja taputti käsiään. ”Hake heti lukkoseppä!”

Und schon liefen die zwei Mädchen mit rauschenden Röcken durch das Vorzimmer — wie hatte sich die Schwester denn so schnell angezogen? — und rissen die Wohnungstüre auf.

Ja sitten kaksi tyttöä juoksi eteisestä ulos hameet lepattamassa – kuinka sisko oli voinut pukeutua niin nopeasti? – ja repivät asunnon oven auki.

Man hörte gar nicht die Türe zuschlagen; sie hatten sie wohl offen gelassen, wie es in Wohnungen zu sein pflegt, in denen ein großes Unglück geschehen ist.

Ovea ei edes kuultu sulkevan. He olivat todennäköisesti jättäneet oven auki, kuten on tapana asunnoissa, joissa on tapahtunut jokin suuri onnettomuus.

Gregor war aber viel ruhiger geworden.

Gregor oli kuitenkin tullut paljon rauhallisemmaksi.

Man verstand zwar also seine Worte nicht mehr, trotzdem sie ihm genug klar, klarer als früher, vorgekommen waren, vielleicht infolge der Gewöhnung des Ohres.

Siitä huolimatta ettei hänen sanojaan enää ymmärretty, ne olivat kuulostaneet häneltä riittävän selkeiltä, selkeämpiltä kuin ennen, ehkä siksi, että korva oli jo tottunut niihin.

Aber immerhin glaubte man nun schon daran, daß es mit ihm nicht ganz in Ordnung war, und war bereit, ihm zu helfen.

Mutta joka tapauksessa ihmiset uskoivat nyt, ettei hänen kanssaan ollut kaikki kunnossa, ja olivat valmiita auttamaan häntä.

Die Zuversicht und Sicherheit, womit die ersten Anordnungen getroffen worden waren, taten ihm wohl.

Se luottamus ja varmuus, jolla ensimmäiset käskyt oli annettu, tekivät hänelle hyvää.

Er fühlte sich wieder einbezogen in den menschlichen Kreis und erhoffte von beiden, vom Arzt und vom Schlosser, ohne sie eigentlich genau zu scheiden, großartige und überraschende Leistungen.

Hän tunsi olevansa jälleen osa ihmisten yhteisöä ja odotti suuria ja yllättäviä tekoja sekä lääkäriltä että lukkoseppältä, vaikkei erottanut heitä tarkalleen toisistaan.

Um für die sich nähernden entscheidenden Besprechungen eine möglichst klare Stimme zu bekommen, hustete er ein wenig ab, allerdings bemüht, dies ganz gedämpft zu tun, da möglicherweise auch schon dieses Geräusch anders als menschlicher Husten klang, was er selbst zu entscheiden sich nicht mehr getraute.

Saadakseen mahdollisimman selkeän äänen tuleviin tärkeisiin keskusteluihin hän yskäisi hieman, mutta pyrki tekemään sen mahdollisimman hiljaa, sillä jopa tämä ääni saattoi kuulostaa joltakin muulta kuin ihmisen yskältä, mitä hän ei enää uskaltanut päättää itse.

Im Nebenzimmer war es inzwischen ganz still geworden.

Sillä välin vierashuoneessa oli tullut aivan hiljaa.

Vielleicht saßen die Eltern mit dem Prokuristen beim Tisch und tuschelten, vielleicht lehnten alle an der Türe und horchten.

Ehkä vanhemmat istuivat pöydän ääressä asianajajan kanssa ja kuiskasivat, ehkä kaikki nojasivat ovelle ja kuunnelivat.

Gregor schob sich langsam mit dem Sessel zur Tür hin, ließ ihn dort los, warf sich gegen die Tür, hielt sich an ihr aufrecht — die Ballen seiner Beinchen hatten ein wenig Klebstoff — und ruhte sich dort einen Augenblick lang von der Anstrengung aus.

Gregor työnsi tuolia hitaasti ovelle, päästi sen irti, nojautui oveen, piti itseään pystyssä - hänen jalkojensa pallot olivat hiukan tahmeita - ja lepäsi hetken aikaa ponnistelun jälkeen.

Dann aber machte er sich daran, mit dem Mund den Schlüssel im Schloß umzudrehen.

Mutta sitten hän ryhtyi kääntämään avainta lukossa suullaan.

Es schien leider, daß er keine eigentlichen Zähne hatte, — womit sollte er gleich den Schlüssel fassen? —

Valitettavasti näytti siltä, ettei hänellä ollut varsinaisia hampaita - miten hän voisi silloin ottaa avaimen käteen?

aber dafür waren die Kiefer freilich sehr stark, mit ihrer Hilfe brachte er auch wirklich den Schlüssel in Bewegung und achtete nicht darauf, daß er sich zweifellos irgendeinen Schaden zufügte, denn eine braune Flüssigkeit kam ihm aus dem Mund, floß über den Schlüssel und tropfte auf den Boden.

Mutta leuat olivat kuitenkin hyvin vahvat, ja niiden avulla hän onnistui liikuttamaan avainta, eikä kiinnittänyt huomiota siihen, että hän epäilemättä aiheutti itselleen jonkinlaisen vamman, sillä ruskea neste tuli hänen suustaan, valui avaimen yli ja pudotti lattialle.

»Hören Sie nur,« sagte der Prokurist im Nebenzimmer, »er dreht den Schlüssel um.«

»Kuunnelkaa nyt», sanoi asianajaja vierashuoneessa. »Hän kääntää avainta.«

Das war für Gregor eine große Aufmunterung; aber alle hätten ihm zurufen sollen, auch der Vater und die Mutter: »Frisch, Gregor,« hätten sie rufen sollen, »immer nur heran, fest an das Schloß heran!«

Se oli Gregorille suuri rohkaisu; mutta kaikkien olisi pitänyt huutaa hänelle, myös isän ja äidin: »Nopeasti, Gregor,« heidän olisi pitänyt huutaa, »aina vain eteenpäin, tiukasti lukkoon!«

Und in der Vorstellung, daß alle seine Bemühungen mit Spannung verfolgten, verbiß er sich mit allem, was er an Kraft aufbringen konnte, besinnungslos in den Schlüssel.

Ja ajatellessaan, että kaikki seurasivat innokkaasti hänen ponnistelujaan, hän paneutui täysillä, ajattelematta mitään muuta, avainten kääntämiseen.

Je nach dem Fortschreiten der Drehung des Schlüssels umtanzte er das Schloß, hielt sich jetzt nur noch mit dem Munde aufrecht, und je nach Bedarf hing er sich an den Schlüssel oder drückte ihn dann wieder nieder mit der ganzen Last seines Körpers.

Avaimen kääntymisen edetessä hän kiersi lukkoa, piti itseään pystyssä vain suullaan, ja tarpeen mukaan hän ripustautui avainten ympärille tai painoi niitä sitten jälleen koko ruumiinsa painolla.

Der hellere Klang des endlich zurückschnappenden Schlosses erweckte Gregor förmlich.

Lopulta lukon napsahdus herätti Gregorin kuin unesta.

Aufatmend sagte er sich: »Ich habe also den Schlosser nicht gebraucht,« und legte den Kopf auf die Klinke, um die Türe gänzlich zu öffnen.

Hän sanoi itsekseen hengähtäen: »En siis tarvinnut lukkoseppää», ja laski päänsä kahvaan avatakseen oven kokonaan.

Da er die Türe auf diese Weise öffnen mußte, war sie eigentlich schon recht weit geöffnet, und er selbst noch nicht zu sehen.

Koska hänen oli avattava oven tällä tavalla, se oli jo melkein täysin auki, eikä häntä itseään näkynyt ollenkaan.

Er mußte sich erst langsam um den einen Türflügel herumdrehen, und zwar sehr vorsichtig, wenn er nicht gerade vor dem Eintritt ins Zimmer plump auf den Rücken fallen wollte.

Hänen oli käännyttävä hitaasti ensin yhden ovenpuolen ympäri, ja sitten hyvin varovasti, jotta hän ei kaatuisi selälleen juuri silloin, kun hän oli astumassa huoneeseen.

Er war noch mit jener schwierigen Bewegung beschäftigt und hatte nicht Zeit, auf anderes zu achten, da hörte er schon den Prokuristen ein lautes »Oh!«

Hän oli yhä kiinni tässä vaikeassa liikkeessä eikä ehtinyt kiinnittää huomiota mihinkään muuhun, kun hän kuuli asianajajan huutavan kovalla äänellä: »Voi!«

ausstoßen — es klang, wie wenn der Wind saust — und nun sah er ihn auch, wie er, der der Nächste an der Türe war, die Hand gegen den offenen Mund drückte und langsam zurückwich, als vertreibe ihn eine unsichtbare, gleichmäßig fortwirkende Kraft.

Se kuului kuin tuulen vihellykseltä, ja sitten hän näkikin hänet, kuinka hän, joka oli lähimpänä ovea, painoi kättään auki olevaa suuta vasten ja perääntyi hitaasti, ikään kuin häntä työntäisi näkymätön, tasaisesti vaikuttava voima.

Die Mutter — sie stand hier trotz der Anwesenheit des Prokuristen mit von der Nacht her noch aufgelösten, hoch sich sträubenden Haaren — sah zuerst mit gefalteten Händen den Vater an, ging dann zwei Schritte zu Gregor hin und fiel inmitten ihrer rings um sie herum sich ausbreitenden Röcke nieder, das Gesicht ganz unauffindbar zu ihrer Brust gesenkt.

Äiti – joka seisoi tässä, vaikka asianajaja oli paikalla, hiuksensa yhä pystyssä yön aikana – katsoi ensin kädet ristissä isää, sitten hän käveli kaksi askelta Gregoria kohti ja lyyhistyi sitten hänen hameidensa keskelle, kasvojensa kadotessa hänen rintaansa.

Der Vater ballte mit feindseligem Ausdruck die Faust, als wolle er Gregor in sein Zimmer zurückstoßen, sah sich dann unsicher im Wohnzimmer um, beschattete dann mit den Händen die Augen und weinte, daß sich seine mächtige Brust schüttelte.

Isä puristi nyrkkiään vihamielisesti, ikään kuin haluaisi työntää Gregorin takaisin huoneeseen, mutta sitten hän epävarmana katseli olohuonetta, peitti kätensä silmillään ja itki niin, että hänen vahva rintansa vapisi.

Gregor trat nun gar nicht in das Zimmer, sondern lehnte sich von innen an den festgeriegelten Türflügel, so daß sein Leib nur zur Hälfte und darüber der seitlich geneigte Kopf zu sehen war, mit dem er zu den anderen hinüberlugte.

Gregor ei mennyt lainkaan huoneeseen, vaan nojasi sisäpuolelta kiinni olevaan ovenpuoleen siten, että näkyi vain puolet hänen vartalostaan ja sitten päätään, joka oli kallellaan sivuun ja jolla hän kurkisti muihin päin.

Es war inzwischen viel heller geworden; klar stand auf der anderen Straßenseite ein Ausschnitt des gegenüberliegenden, endlosen, grauschwarzen Hauses — es war ein Krankenhaus — mit seinen hart die Front durchbrechenden regelmäßigen Fenstern;

Se oli nyt paljon valoisampaa; selvästi näkyi vastapuolella kadun toisella puolella loputon, harmaanmusta talo – se oli sairaala – jonka säännölliset ikkunat murtuivat jyrkästi eteenpäin.

der Regen fiel noch nieder, aber nur mit großen, einzeln sichtbaren und förmlich auch einzelnweise auf die Erde hinuntergeworfenen Tropfen.

Sade jatkui, mutta vain suurina, yksitellen näkyvinä pisarina, jotka ikään kuin pudotettiin maahan erikseen.

Das Frühstücksgeschirr stand in überreicher Zahl auf dem Tisch, denn für den Vater war das Frühstück die wichtigste Mahlzeit des Tages, die er bei der Lektüre verschiedener Zeitungen stundenlang hinzog.

Aamiaisastiat olivat pöydällä yllin kyllin, sillä isälle aamiaiset olivat päivän tärkein ateria, jota hän venytti useiden tuntien ajan lukiessaan erilaisia sanomalehtiä.

Gerade an der gegenüberliegenden Wand hing eine Photographie Gregors aus seiner Militärzeit, die ihn als Leutnant darstellte, wie er, die Hand am Degen, sorglos lächelnd, Respekt für seine Haltung und Uniform verlangte.

Juuri vastapuolella seinällä oli valokuva Gregoria sotilasajalta, jossa hän esiintyi luutnanttina, käsi miekkää vasten, hymyillen huolettomasti ja vaatien kunnioitusta asennolleen ja univormulleen.

Die Tür zum Vorzimmer war geöffnet, und man sah, da auch die Wohnungstür offen war, auf den Vorplatz der Wohnung hinaus und auf den Beginn der abwärts führenden Treppe.

Eteishuoneen ovi oli auki, ja kun asunnon ovi oli myös auki, näkyi ulos eteisaulaan ja alas johtavien portaiden alkuun.

»Nun,« sagte Gregor und war sich dessen wohl bewußt, daß er der einzige war, der die Ruhe bewahrt hatte, »ich werde mich gleich anziehen, die Kollektion zusammenpacken und wegfahren.

”No niin”, sanoi Gregor ja oli tietoinen siitä, että hän oli ainoa, joka oli säilyttänyt maltillisuutensa, ”puen nyt päälleni, pakkaan kokoelman ja lähden.”

Wollt ihr, wollt ihr mich wegfahren lassen?

Haluatteko te lähettää minut pois?

Nun, Herr Prokurist, Sie sehen, ich bin nicht starrköpfig und ich arbeite gern; das Reisen ist beschwerlich, aber ich könnte ohne das Reisen nicht leben.

No niin, herra asianajaja, kuten näette, en ole itsepäinen ja työskentelen mielelläni. Matkustaminen on uuvuttavaa, mutta en voisi elää ilman matkustamista.

Wohin gehen Sie denn, Herr Prokurist? Ins Geschäft? Ja?

Mihin oikein menet, herra asianajaja? Työpaikalle? Kyllä?

Werden Sie alles wahrheitsgetreu berichten?

Aiotteko kertoa kaiken totuudenmukaisesti?

Man kann im Augenblick unfähig sein zu arbeiten, aber dann ist gerade der richtige Zeitpunkt, sich an die früheren Leistungen zu erinnern und zu bedenken, daß man später, nach Beseitigung des Hindernisses, gewiß desto fleißiger und gesammelter arbeiten wird.

Ihminen saattaa olla tällä hetkellä kyvytön työskentelemään, mutta silloin on juuri oikea hetki muistella aikaisempia saavutuksia ja ajatella, että myöhemmin, kun este on poistunut, hän varmasti työskentelee ahkerammin ja keskittyneemmin.

Ich bin ja dem Herrn Chef so sehr verpflichtet, das wissen Sie doch recht gut.

Olenhan minä niin velkaa herra esimiehelle, senhän tiedätte varsin hyvin.”

Andererseits habe ich die Sorge um meine Eltern und die Schwester.

Toisaalta olen huolissani vanhemmistani ja sisareni puolesta.”

Ich bin in der Klemme, ich werde mich aber auch wieder herausarbeiten.

Olen pulassa, mutta pääsen siitä yli.”

Machen Sie es mir aber nicht schwieriger, als es schon ist.

Äläte kuitenkaan tee asiasta vaikeampaa kuin se jo on.”

Halten Sie im Geschäft meine Partei!

Pidä puoltani työpaikalla!”

Man liebt den Reisenden nicht, ich weiß.

Ei kai kukaan pidä matkailijoista, tiedän.”

Man denkt, er verdient ein Heidengeld und führt dabei ein schönes Leben.

Ajatellaan, että hän ansaitsee valtavasti rahaa ja elää samalla hienostone elämää.”

Man hat eben keine besondere Veranlassung, dieses Vorurteil besser zu durchdenken.

Ei vain ole erityistä syytä pohtia tätä ennakkoluuloa tarkemmin.”

Sie aber, Herr Prokurist, Sie haben einen besseren Überblick über die Verhältnisse, als das sonstige Personal, ja sogar, ganz im Vertrauen gesagt, einen besseren Überblick, als der Herr Chef selbst, der in seiner Eigenschaft als Unternehmer sich in seinem Urteil leicht zuungunsten eines Angestellten beirren läßt.

Mutta te, herra asiamies, teillä on parempi käsitys olosuhteista kuin muulla henkilöstöllä, ja jopa, luottamuksellisesti sanottuna, parempi käsitys kuin herra esimiehellä itsellään, joka yrittäjänä saattaa helposti tehdä päätöksiä työntekijöiden vahingoksi.”

Sie wissen auch sehr wohl, daß der Reisende, der fast das ganze Jahr außerhalb des Geschäftes ist, so leicht ein Opfer von Klatschereien, Zufälligkeiten und grundlosen Beschwerden werden kann,

Tiedätte myös hyvin, että matkailija, joka on poissa työpaikalta melkein koko vuoden, voi helposti joutua juorujen, sattumusten ja perusteettomien valitusten uhriksi.”

gegen die sich zu wehren ihm ganz unmöglich ist, da er von ihnen meistens gar nichts erfährt und nur dann, wenn er erschöpft eine Reise beendet hat, zu Hause die schlimmen, auf ihre Ursachen hin nicht mehr zu durchschauenden Folgen am eigenen Leibe zu spüren bekommt.

Niitä vastaan on mahdotonta puolustautua, sillä usein niistä ei kuulla mitään, ja vasta sitten, kun matkailija on uupuneena päättänyt matkansa, hän huomaa kotonaan niiden pahat seuraukset, joiden syitä ei enää voi ymmärtää.”

Herr Prokurist, gehen Sie nicht weg, ohne mir ein Wort gesagt zu haben, das mir zeigt, daß Sie mir wenigstens zu einem kleinen Teil recht geben!«

Herra asiamies, älkää poistuko ennen kuin olette sanonut minulle jotain, joka osoittaa, että olette ainakin osittain samaa mieltä kanssani!”

Aber der Prokurist hatte sich schon bei den ersten Worten Gregors abgewendet, und nur über die zuckende Schulter hinweg sah er mit aufgeworfenen Lippen nach Gregor zurück.

Mutta asiamies oli kääntynyt poispäin jo Gregorin ensimmäisten sanojen aikana, ja hän katsoi Gregoria vain kohautetuin huuloin ja ravisuttavin olkapäin.

Und während Gregors Rede stand er keinen Augenblick still, sondern verzog sich, ohne Gregor aus den Augen zu lassen, gegen die Tür, aber ganz allmählich, als bestehe ein geheimes Verbot, das Zimmer zu verlassen.

Ja koko Gregorin puheen aikana hän ei seissyt hetkeksikään paikallaan, vaan perääntyi hitaasti, mutta aina pitäen Gregoria silmällään, kohti ovea, ikään kuin salaisen käskyn mukaisesti hän ei saisi poistua huoneesta.

Schon war er im Vorzimmer, und nach der plötzlichen Bewegung, mit der er zum letztenmal den Fuß aus dem Wohnzimmer zog, hätte man glauben können, er habe sich soeben die Sohle verbrannt.

Hän oli jo eteisessä, ja äkillisellä liikkeellä, jolla hän veti jalkansa viimeisen kerran olohuoneesta, saattoi luulla, että hän oli juuri palanut jalkapohjaansa.

Im Vorzimmer aber streckte er die rechte Hand weit von sich zur Treppe hin, als warte dort auf ihn eine geradezu überirdische Erlösung.

Eteisessä hän kuitenkin ojensi oikean kätensä kauas itsestään portaita kohti, ikään kuin siellä olisi odottamassa häntä suorastaan yliluonnollinen vapautus.

Gregor sah ein, daß er den Prokuristen in dieser Stimmung auf keinen Fall weggehen lassen dürfe, wenn dadurch seine Stellung im Geschäft nicht aufs äußerste gefährdet werden sollte.

Gregor ymmärsi, ettei hän saanut päästää asiamiestä pois tällaisessa mielialassa, ellei hänen asemaansa yrityksessä haluttu vaarantaa täysin.

Die Eltern verstanden das alles nicht so gut; sie hatten sich in den langen Jahren die Überzeugung gebildet, daß Gregor in diesem Geschäft für sein Leben versorgt war, und hatten außerdem jetzt mit den augenblicklichen Sorgen so viel zu tun, daß ihnen jede Voraussicht abhanden gekommen war.

Vanhemmat eivät ymmärtäneet kaikkea tätä kovin hyvin. He olivat vuosien kuluessa muodostaneet käsityksen, että Gregor oli tässä yrityksessä turvassa, ja lisäksi heillä oli nyt niin paljon huolia päivittäisestä elämästä, etteivät he enää kyenneet ajattelemaan eteenpäin.

Aber Gregor hatte diese Voraussicht.

Mutta Gregor pystyi ajattelemaan eteenpäin.

Der Prokurist mußte gehalten, beruhigt, überzeugt und schließlich gewonnen werden; die Zukunft Gregors und seiner Familie hing doch davon ab!

Asiamies oli pidettävä, rauhoitettava, vakuutettava ja lopulta voitettava puolelleen. Gregorin ja hänen perheensä tulevaisuus riippui siitä!

Wäre doch die Schwester hier gewesen! Sie war klug; sie hatte schon geweint, als Gregor noch ruhig auf dem Rücken lag.

Olisipa sisko ollut täällä! Hän oli fiksu. Hän oli itkenyt jo silloin, kun Gregor oli vielä makannut rauhallisesti selällään.

Und gewiß hätte der Prokurist, dieser Damenfreund, sich von ihr lenken lassen; sie hätte die Wohnungstür zugemacht und ihm im Vorzimmer den Schrecken ausgeredet.

Ja varmasti asiamies, tämä naisten ystävä, olisi antanut hänen johdattaa itsensä. Hän olisi sulkenut oven ja lohduttanut asiamiestä eteisessä.

Aber die Schwester war eben nicht da, Gregor selbst mußte handeln.

Mutta sisko ei ollut täällä, joten Gregorin oli toimittava itse.

Und ohne daran zu denken, daß er seine gegenwärtigen Fähigkeiten, sich zu bewegen, noch gar nicht kannte, ohne auch daran zu denken, daß seine Rede möglicher- ja wahrscheinlicherweise wieder nicht verstanden worden war, verließ er den Türflügel;

Ja ajattelematta, ettei hän vielä tiennyt nykyisiä liikkumistaitojaan, eikä myöskään ajattelematta, ettei hänen puhettaan ollut todennäköisesti ymmärretty, hän astui ulos ovesta;

schob sich durch die Öffnung; wollte zum Prokuristen hingehen, der sich schon am Geländer des Vorplatzes lächerlicherweise mit beiden Händen festhielt; fiel aber sofort, nach einem Halt suchend, mit einem kleinen Schrei auf seine vielen Beinchen nieder.

työnsi itsensä raosta; halusi mennä asiamiehen luo, joka jo naurettavasti piti molemmilla käsillä kiinni portaiden kaideesta eteisessä; mutta hän kaatui heti pienellä huudahduksella monien jalkojensa päälle.

Kaum war das geschehen, fühlte er zum erstenmal an diesem Morgen ein körperliches Wohlbehagen; die Beinchen hatten festen Boden unter sich; sie gehorchten vollkommen, wie er zu seiner Freude merkte; strebten sogar darnach, ihn fortzutragen, wohin er wollte; und schon glaubte er, die endgültige Besserung alles Leidens stehe unmittelbar bevor.

Samalla hän tunsi ensimmäistä kertaa tänä aamuna fyysistä hyvinvointia. Jalkat olivat tukevasti maassa. Ne tottelivat täydellisesti, kuten hän ilokseen huomasi. Ne pyrkivät jopa kantamaan häntä haluamansa paikkaan. Ja hän uskoi, että lopullinen paraneminen kaikesta kärsimyksestä oli aivan edessä.

Aber im gleichen Augenblick, als er da schaukelnd vor verhaltener Bewegung, gar nicht weit von seiner Mutter entfernt, ihr gerade gegenüber auf dem Boden lag, sprang diese, die doch so ganz in sich versunken schien, mit einemmale in die Höhe, die Arme weit ausgestreckt, die Finger gespreizt, rief: »Hilfe, um Gottes willen Hilfe!«,

Mutta samalla hetkellä, kun hän makaan siinä pidätellen liikkeitään, ei kaukana äitinsä vierestä, tämä, joka näytti olevan täysin uppoutunut omaan maailmaansa, hyppäsi yhtäkkiä pystyyn, kädet levitettyinä, sormet levitettyinä, ja huusi: "Apu, Jumalan tähden apua!"

hielt den Kopf geneigt, als wolle sie Gregor besser sehen, lief aber, im Widerspruch dazu, sinnlos zurück; hatte vergessen, daß hinter ihr der gedeckte Tisch stand; setzte sich, als sie bei ihm angekommen war, wie in Zerstreutheit, eilig auf ihn, und schien gar nicht zu merken, daß neben ihr aus der umgeworfenen großen Kanne der Kaffee in vollem Strome auf den Teppich sich ergoß.

Hän piti päätään alhaalla, ikään kuin haluaisi nähdä Gregorin paremmin, mutta sitten hän juoksi takaisin ilman mitään syytä. Hän oli unohtanut, että hänen takanaan oli katettu pöytä. Saapuessaan Gregorin luo hän istui hätäisesti hänen päälleen, ikään kuin hämmentyneenä, eikä näyttänyt huomaavan, että kahvi vuoti täysin valtavana virtana matolle kaatuneen suuren kannun vierestä.

»Mutter, Mutter,« sagte Gregor leise und sah zu ihr hinauf.

"Äiti, äiti", sanoi Gregor hiljaa ja katsoi häntä ylöspäin.

Der Prokurist war ihm für einen Augenblick ganz aus dem Sinn gekommen; dagegen konnte er sich nicht versagen, im Anblick des fließenden Kaffees mehrmals mit den Kiefern ins Leere zu schnappen.

Hän oli hetkellisesti unohtanut asiamiehen, mutta hän ei voinut olla huomioimatta, kuinka hän useita kertoja pureskeli tyhjään ilman, kun hän näki vuotavan kahvin.

Darüber schrie die Mutter neuerdings auf, flüchtete vom Tisch und fiel dem ihr entgegeneilenden Vater in die Arme.

Silloin äiti huusi jälleen, juoksi pöydän luota ja putosi isänsä syliin.

Aber Gregor hatte jetzt keine Zeit für seine Eltern; der Prokurist war schon auf der Treppe; das Kinn auf dem Geländer, sah er noch zum letzten Male zurück.

Mutta Gregorilla ei ollut nyt aikaa vanhemmilleen. Asiamies oli jo portailla ja katsoi vielä kerran taakseen.

Gregor nahm einen Anlauf, um ihn möglichst sicher einzuholen; der Prokurist mußte etwas ahnen, denn er machte einen Sprung über mehrere Stufen und verschwand; »Huh!«

Gregor teki hyppäyksen saadakseen hänet mahdollisimman varmasti kiinni; asiamiehen täytyi aavistaa jotain, sillä hän hyppäsi useita askelmia ylöspäin ja katosi. "Huh!"

aber schrie er noch, es klang durchs ganze Treppenhaus.

mutta hän huusi vielä, ja ääni kaikui koko portaikkoon.

Leider schien nun auch diese Flucht des Prokuristen den Vater, der bisher verhältnismäßig gefaßt gewesen war, völlig zu verwirren, denn statt selbst dem Prokuristen nachzulaufen oder wenigstens Gregor in der Verfolgung nicht zu hindern,

Valitettavasti asiamiehen pakeneminen näytti nyt täysin hämmentävän isän, joka oli tähän asti ollut suhteellisen maltillinen, sillä sen sijaan, että hän olisi itse juossut asiamiehen perään tai ainakin estänyt Gregoria jahdannut häntä,

packte er mit der Rechten den Stock des Prokuristen, den dieser mit Hut und Überzieher auf einem Sessel zurückgelassen hatte, holte mit der Linken eine große Zeitung vom Tisch und machte sich unter Füßestampfen daran, Gregor durch Schwenken des Stockes und der Zeitung in sein Zimmer zurückzutreiben.

hän otti oikealla kädellä asiamiehen kävelykepin, jonka tämä oli jättänyt tuolille hatun ja takkinsa kanssa, ja vasemmalla kädellä hän nappasi pöydältä suuren sanomalehden ja alkoi potkia lattia raivoisesti yrittäen ajaa Gregorin takaisin huoneeseen kepin ja sanomalehden avulla.

Kein Bitten Gregors half, kein Bitten wurde auch verstanden, er mochte den Kopf noch so demütig drehen, der Vater stampfte nur stärker mit den Füßen.

Mikään Gregorin pyynnöt eivät auttaneet, eikä niitä ymmärretty, vaikka hän kääntäisi päätään kuinka nöyrästi tahansa; isä vain potki lattiaa voimakkaammin.

Drüben hatte die Mutter trotz des kühlen Wetters ein Fenster aufgerissen, und hinausgelehnt drückte sie ihr Gesicht weit außerhalb des Fensters in ihre Hände.

Äiti oli avannut ikkunan kylmästä säästä huolimatta, ja hän nojautui ulos ikkunasta ja painoi kasvojensa käsiinsä.

Zwischen Gasse und Treppenhaus entstand eine starke Zugluft, die Fenstervorhänge flogen auf, die Zeitungen auf dem Tische rauschten, einzelne Blätter wehten über den Boden hin.

Sisäänkäynnin ja portaiden välissä syntyi voimakas luonnos, jonka seurauksena ikkunaluukut lentivät auki, pöydällä olevat sanomalehdet havisivat, ja yksittäiset paperit lensivät lattialle.

Unerbittlich drängte der Vater und stieß Zischlaute aus, wie ein Wilder.

Isä pakotti tiensä lannistumattomasti ja päästeli sähinöitä kuin villieläin.

Nun hatte aber Gregor noch gar keine Übung im Rückwärtsgehen, es ging wirklich sehr langsam.

Mutta Gregorilla ei ollut vielä mitään kokemusta takaperin kävelemisestä, ja se sujui todella hyvin hitaasti.

Wenn sich Gregor nur hätte umdrehen dürfen, er wäre gleich in seinem Zimmer gewesen, aber er fürchtete sich, den Vater durch die zeitraubende Umdrehung ungeduldig zu machen, und jeden Augenblick drohte ihm doch von dem Stock in des Vaters Hand der tödliche Schlag auf den Rücken oder auf den Kopf.

Jos Gregor olisi saanut kääntyä, hän olisi ollut heti huoneessaan, mutta hän pelkäsi ärsyttävänsä isää ajanhukkaa aiheuttavalla kääntymisellä, ja joka hetki hän oli vaarassa saada isän kädestä tappavan iskun selkään tai päähän.

Endlich aber blieb Gregor doch nichts anderes übrig, denn er merkte mit Entsetzen, daß er im Rückwärtsgehen nicht einmal die Richtung einzuhalten verstand; und so begann er, unter unaufhörlichen ängstlichen Seitenblicken nach dem Vater, sich nach Möglichkeit rasch, in Wirklichkeit aber doch nur sehr langsam umzudrehen.

Lopulta Gregorilla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa, sillä hän huomasi kauhuissaan, ettei hän edes osannut pysyä oikealla tiellä takaperin kävellessään. Niinpä hän alkoi kääntyä mahdollisimman nopeasti, mutta samalla vilkuillen aina pelokkaasti isäänsä, ja tosiasiassa hän kääntyi hyvin hitaasti.

Vielleicht merkte der Vater seinen guten Willen, denn er störte ihn hierbei nicht, sondern dirigierte sogar hie und da die Drehbewegung von der Ferne mit der Spitze seines Stockes.

Ehkä isä huomasi hänen hyvän tahtonsa, sillä hän ei häirinnyt häntä, vaan ohjasi aina silloin tällöin kääntymisliikettä kaukaa keppensä kärjellä.

Wenn nur nicht dieses unerträgliche Zischen des Vaters gewesen wäre!

Jos vain isän sietämätön sähinä ei olisi ollut!

Gregor verlor darüber ganz den Kopf. Er war schon fast ganz umgedreht, als er sich, immer auf dieses Zischen horchend, sogar irrte und sich wieder ein Stück zurückdrehte.

Gregor menetti täysin malttinsa. Hän oli jo melkein kääntynyt kokonaan, kun hän kuultuaan sähinän eksyi ja kääntyi jälleen takaisin.

Als er aber endlich glücklich mit dem Kopf vor der Türöffnung war, zeigte es sich, daß sein Körper zu breit war, um ohne weiteres durchzukommen.

Mutta kun hän lopulta onnistui pääsemään ovelle, kävi ilmi, että hänen ruumiinsa oli liian leveä päästäkseen helposti läpi.

Dem Vater fiel es natürlich in seiner gegenwärtigen Verfassung auch nicht entfernt ein, etwa den anderen Türflügel zu öffnen, um für Gregor einen genügenden Durchgang zu schaffen.

Isä ei tietenkään nykyisessä tilassaan ajatellut avata toista ovea ja tehdä Gregorille riittävästi tilaa.

Seine fixe Idee war bloß, daß Gregor so rasch als möglich in sein Zimmer müsse.

Hänen ainoa pakkomielteensä oli, että Gregorin täytyi päästä huoneeseensa mahdollisimman nopeasti.

Niemals hätte er auch die umständlichen Vorbereitungen gestattet, die Gregor brauchte, um sich aufzurichten und vielleicht auf diese Weise durch die Tür zu kommen.

Hän ei koskaan olisi sallinut niitä hankalia valmisteluja, joita Gregor tarvitsi noustakseen pystyyn ja päästäkseen ehkä ovesta läpi.

Vielleicht trieb er, als gäbe es kein Hindernis, Gregor jetzt unter besonderem Lärm vorwärts; es klang schon hinter Gregor gar nicht mehr wie die Stimme bloß eines einzigen Vaters; nun gab es wirklich keinen Spaß mehr, und Gregor drängte sich — geschehe was wolle — in die Tür.

Ehkä hän työnsi Gregoria nyt eteenpäin suurin äänen kera, ikään kuin ei olisi ollut estettä. Gregorin takana ei enää kuulunut pelkän isän ääni. Nyt ei ollut enää hauskaa, ja Gregor pakotti itsensä - mitä hyvänsä tapahtuisi - ovelle.

Die eine Seite seines Körpers hob sich, er lag schief in der Türöffnung, seine eine Flanke war ganz wundgerieben,

Hänen ruumiinsa toinen puoli kohosi, hän makasi vinossa ovien raossa, ja hänen kylkensä oli täysin ruvennut.

an der weißen Tür blieben häßliche Flecke, bald steckte er fest und hätte sich allein nicht mehr rühren können, die Beinchen auf der einen Seite hingen zitternd oben in der Luft, die auf der anderen waren schmerzhaft zu Boden gedrückt — da gab ihm der Vater von hinten einen jetzt wahrhaftig erlösenden starken Stoß, und er flog, heftig blutend, weit in sein Zimmer hinein.

Valkoisessa ovessa oli rumia tahroja, ja lopulta hän juuttui paikoilleen eikä pystynyt liikuttamaan itseään. Hänen jalkansa toisella puolella roikkui horjuen ilmassa, toiset olivat tuskallisesti painettu maahan - silloin isä antoi hänelle takaa voimakkaan ja pelastavan työntön, ja hän lensi raskaasti vuotavana sisään huoneeseensa.

Die Tür wurde noch mit dem Stock zugeschlagen, dann war es endlich still.

Ovi suljettiin sauvalla, ja lopulta kaikki oli hiljaa.