An einem unfreundlichen Novembertage wanderte ein armes Schneiderlein auf der Landstraße nach Goldach, einer kleinen reichen Stadt, die nur wenige Stunden von Seldwyla entfernt ist.

Erään ankavan marraskuun päivänä köyhä räätäli kulki maantietä pitkin Goldachiin, pieneen rikkaaseen kaupunkiin, joka sijaitsee vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Seldwylasta.

Der Schneider trug in seiner Tasche nichts als einen Fingerhut, welchen er, in Ermangelung irgendeiner Münze, unablässig zwischen den Fingern drehte, wenn er der Kälte wegen die Hände in die Hosen steckte, und die Finger schmerzten ihm ordentlich von diesem Drehen und Reiben.

Räätäli kantoi taskussaan vain sormusta, jota hän pyöritteli jatkuvasti sormiensa välissä, koska hänellä ei ollut yhtään kolikkoa. Hän sulloi kätensä housuihinsa kylmyyden takia, mutta sormien pyörittely ja hierominen kipeyttivät hänen käsiään.

Denn er hatte wegen des Fallimentes irgendeines Seldwyler Schneidermeisters seinen Arbeitslohn mit der Arbeit zugleich verlieren und auswandern müssen.

Hän oli joutunut lähtemään maasta, koska erään Seldwylan räätäli mestarin konkurssi oli aiheuttanut sen, että hän menetti palkkansa samalla, kun hän menetti työnsä.

Er hatte noch nichts gefrühstückt als einige Schneeflocken, die ihm in den Mund geflogen, und er sah noch weniger ab, wo das geringste Mittagbrot herwachsen sollte.

Hän ei ollut vielä syönyt aamiaista, paitsi muutamia lumihiutaleita, jotka olivat päässeet hänen suuhunsa, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, mistä hän saisi edes pienen lounaan.

Das Fechten fiel ihm äußerst schwer, ja schien ihm gänzlich unmöglich, weil er über seinem schwarzen Sonntagskleide, welches sein einziges war, einen weiten dunkelgrauen Radmantel trug, mit schwarzem Sammet ausgeschlagen,

Hänen oli äärimmäisen vaikea kantaa reppua, ja se vaikutti jopa mahdottomalta, koska hän kantoi ainoaa mustaa sunnuntaitakkiaan, jonka päälle oli puettu laaja tummanharmaa takki, joka oli vuorattu mustalla sametilla.

der seinem Träger ein edles und romantisches Aussehen verlieh, zumal dessen lange schwarze Haare und Schnurrbärtchen sorgfältig gepflegt waren und er sich blasser, aber regelmäßiger Gesichtszüge erfreute.

Se antoi hänelle ylvän ja romanttisen ulkonäön, etenkin kun hänen pitkät mustat hiukset ja viiksensä olivat huolellisesti hoidetut, ja hänellä oli vaaleat mutta säännölliset kasvot.

Solcher Habitus war ihm zum Bedürfnis geworden, ohne daß er etwas Schlimmes oder Betrügerisches dabei im Schilde führte; vielmehr war er zufrieden, wenn man ihn nur gewähren und im stillen seine Arbeit verrichten ließ;

Tällainen asu oli tullut hänelle välttämättömäksi, vaikka hän ei tehnyt mitään pahaa tai vilpillistä. Päinvastoin hän oli tyytyväinen, jos häntä vain jätettiin rauhaan ja hänen annettiin tehdä työnsä hiljaisuudessa.

aber lieber wäre er verhungert, als daß er sich von seinem Radmantel und von seiner polnischen Pelzmütze getrennt hätte, die er ebenfalls mit großem Anstand zu tragen wußte.

Mutta hän olisi mieluummin nälkääntynyt kuin luopunut radmantistaan ja puolalaisesta turkishatustaan, jota hän osasi kantaa hyvin tyylikkäästi.

Er konnte deshalb nur in größeren Städten arbeiten, wo solches nicht zu sehr auffiel; wenn er wanderte und keine Ersparnisse mitführte, geriet er in die größte Not.

Siksi hän pystyi työskentelemään vain suurissa kaupungeissa, joissa tällainen asu ei herättänyt liikaa huomiota. Kun hän vaeltai ilman säästöjä, hän joutui suurimpiin vaikeuksiin.

Näherte er sich einem Hause, so betrachteten ihn die Leute mit Verwunderung und Neugierde und erwarteten eher alles andere, als daß er betteln würde; so erstarben ihm, da er überdies nicht beredt war, die Worte im Munde, also daß er der Märtyrer seines Mantels war und Hunger litt, so schwarz wie des letzteren Sammetfutter.

Kun hän lähestyi taloa, ihmiset katselivat häntä hämmästyksellä ja uteliaisuudella ja odottivat kaikkea muuta kuin sitä, että hän kerjäisi. Koska hän ei ollut myöskään sujuvasanainen, sanat juuttuivat hänen suuhunsa, ja hän oli oman takkinsa marttyyri ja kärsi nälästä yhtä tummana kuin sen samettivuori.

Als er bekümmert und geschwächt eine Anhöhe hinaufging, stieß er auf einen neuen und bequemen Reisewagen, welchen ein herrschaftlicher Kutscher in Basel abgeholt hatte und seinem Herrn überbrachte, einem fremden Grafen, der irgendwo in der Ostschweiz auf einem gemieteten oder angekauften alten Schlosse saß.

Kun hän surullisena ja heikentyneenä kohosi ylös mäkeä, hän kohtasi uuden ja mukavan matkailuvaunun, jonka ylellinen kuski oli noutanut Baselista ja toimittanut herransa käsiin, joka oli vieras kreivi, joka asui jossakin Itä-Sveitsin vuokraamassa tai ostamassa vanhassa linnassa.

Der Wagen war mit allerlei Vorrichtungen zur Aufnahme des Gepäckes versehen und schien deswegen schwer bepackt zu sein, obgleich alles leer war.

Vaunu oli varustettu kaikenlaisilla laitteilla matkatavaroiden kuljettamiseksi, ja se näytti olevan täynnä, vaikka kaikki oli tyhjää.

Der Kutscher ging wegen des steilen Weges neben den Pferden, und als er, oben angekommen, den Bock wieder bestieg, fragte er den Schneider, ob er sich nicht in den leeren Wagen setzen wolle.

Kuski käveli hevosten vieressä jyrkän tien takia, ja kun hän pääsi ylös, hän nousi jälleen satulaan ja kysyi räätiköltä, eikö tämä haluaisi nousta tyhjään vaunuun.

Denn es fing eben an zu regnen, und er hatte mit einem Blicke gesehen, daß der Fußgänger sich matt und kümmerlich durch die Welt schlug.

Sillä oli juuri alkanut sataa, ja hän oli huomannut, että jalkamies vaelti maailmassa uupuneena ja huolestuneena.

Derselbe nahm das Anerbieten dankbar und bescheiden an, worauf der Wagen rasch mit ihm von dannen rollte und in einer kleinen Stunde stattlich und donnernd durch den Torbogen von Goldach fuhr.

Räätikkö hyväksyi tarjouksen kiitollisesti ja vaatimattomasti, minkä jälkeen vaunu kiiti nopeasti hänen kanssaan pois ja ajoi sitten muutaman tunnin kuluessa ylpeänä ja mellakkaanä Goldachin portin läpi.

Vor dem ersten Gasthofe, ›Zur Waage‹ genannt, hielt das vornehme Fuhrwerk plötzlich, und alsogleich zog der Hausknecht so heftig an der Glocke, daß der Draht beinahe entzweiging.

Ensimmäisessä majatalossa, jota kutsuttiin nimellä "Zur Waage", ylellinen vaunu pysähtyi äkkiä, ja samalla talon palvelija veti kelloa niin voimakkaasti, että johto melkeinpä katkesi.

Da stürzten Wirt und Leute herunter und rissen den Schlag auf; Kinder und Nachbarn umringten schon den prächtigen Wagen, neugierig, welch ein Kern sich aus so unerhörter Schale enthüllen werde; und als der verdutzte Schneider endlich hervorsprang in seinem Mantel, blaß und schön und schwermütig zur Erde blickend, schien er ihnen wenigstens ein geheimnisvoller Prinz oder Grafensohn zu sein.

Silloin isäntä ja ihmiset syöksyivät alas ja avasivat oven. Lapset ja naapurit ympäröivät jo upeaa vaunua uteliaasti katsellen, mitä ihmeellistä tämän uskomattoman kuoren sisältä paljastuisi; ja kun hämmästyksen valtaan joutunut räätikkö lopulta hyppäsi ulos takkinsa kanssa, kalpeana ja kauniina ja surullisesti maahan katsellen, hän vaikutti heistä ainakin salaperäiseltä prinssiltä tai kreivin pojalta.

Der Raum zwischen dem Reisewagen und der Pforte des Gasthauses war schmal und im übrigen der Weg durch die Zuschauer ziemlich gesperrt.

Tila matkailuvaunun ja majatalon portin välillä oli ahdas, ja lisäksi tien estivät melko paljon katsojat.

Mochte es nun der Mangel an Geistesgegenwart oder an Mut sein, den Haufen zu durchbrechen und einfach seines Weges zu gehen - er tat dieses nicht, sondern ließ sich willenlos in das Haus und die Treppe hinangeleiten und bemerkte seine neue seltsame Lage erst recht, als er sich in einen wohnlichen Speisesaal versetzt sah und ihm sein ehrwürdiger Mantel dienstfertig abgenommen wurde.

Oli se sitten ajattelemattomuutta tai rohkeuden puutetta murtautua tämän joukon läpi ja kulkea vain omaa tietään - hän ei tehnyt sitä, vaan antoi itsensä talon ja portaiden hiljaa johdattaa ja huomasi uuden outon asemansa vasta sitten, kun hän näki itsensä mukavassa ruokasalissa ja kun hänen arvokas takkinsa otettiin häneltä pois.

»Der Herr wünscht zu speisen?« hieß es. »Gleich wird serviert werden, es ist eben gekocht!«

»Herra haluaa syödä?« kysyttiin. »Syöminen alkaa kohta, ruoka on juuri valmis!«

Ohne eine Antwort abzuwarten, lief der Waagwirt in die Küche und rief: »In's drei Teufels Namen! Nun haben wir nichts als Rindfleisch und die Hammelkeule!

Ilman vastausta majatalon isäntä juoksi keittiöön ja huusi: »Herranjumala! Nyt meillä ei ole muuta kuin naudanlihaa ja lampaanreisiä!«

Die Rebhuhnpastete darf ich nicht anschneiden, da sie für die Abendherren bestimmt und versprochen ist. So geht es! Den einzigen Tag, wo wir keinen Gast erwarten und nichts da ist, muß ein solcher Herr kommen!

Peurunmakua ei saanut viipaloida, sillä se oli luvattu illan herroille. Niin kävi! Ainoana päivänä, jolloin meitä ei odoteta vieraita eikä mitään ole, täytyy tällaisen herran tulla!

Und der Kutscher hat ein Wappen auf den Knöpfen, und der Wagen ist wie der eines Herzogs!

Ja vaunumies kantoi vaakunaa nappeihinsa, ja vaunu oli kuin herttuan!

Und der junge Mann mag kaum den Mund öffnen vor Vornehmheit!«

Ja nuorimies tuskin sai suuhunsa sanaa niin ylevän näköisenä!

Doch die ruhige Köchin sagte. »Nun, was ist denn da zu lamentieren, Herr? Die Pastete tragen Sie nur kühn auf, die wird er doch nicht aufessen! Die Abendherren bekommen sie dann portionenweise; sechs Portionen wollen wir schon noch herauskriegen!«

Mutta rauhallinen kokki sanoi: »No, mitä valitset, herra? Laita pastaa rohkeasti pöytään, hän ei kuitenkaan syö sitä kaikki! Illan herrat saavat sitten annoksittain. Haluamme vielä saada kuusi annosta irti!«

»Sechs Portionen? Ihr vergeßt wohl, daß die Herren sich sattzuessen gewohnt sind!« meinte der Wirt, allein die Köchin fuhr unerschüttert fort: »Das sollen sie auch!

»Kuusi annosta? Unohdat kai, että herrat ovat tottuneet syömään kyllä!« sanoi isäntä, mutta kokki jatkoi lujasti: »Heidän pitääkin!«

Man läßt noch schnell ein halbes Dutzend Kotelettes holen, die brauchen wir sowieso für den Fremden, und was er übrigläßt, schneide ich in kleine Stückchen und menge sie unter die Pastete, da lassen Sie nur mich machen!«

»Hakekaa nopeasti vielä puoli tusinaa kylmäsavulohta, niitä tarvitsemme vierasta varten, ja mitä hän jättää, sen viipaloin pieniksi paloiksi ja sekoitan pastaan, se jätän minä!«

Doch der wackere Wirt sagte ernsthaft: »Köchin, ich habe Euch schon einmal gesagt, daß dergleichen in dieser Stadt und in diesem Hause nicht angeht! Wir leben hier solid und ehrenfest und vermögen es!«

Mutta rohkea isäntä sanoi vakavasti: »Kokki, sanoin jo kerran, ettei tällainen käy tässä kaupungissa ja tässä talossa! Elämme täällä kunniallisesti ja riittävästi, meillä on varaa!«

»Ei der Tausend, ja, ja!« rief die Köchin endlich etwas aufgeregt.

»Voi en, kyllä, kyllä!« huusi lopulta kokki hieman kiihtyneenä.

»Wenn man sich denn nicht zu helfen weiß, so opfere man die Sache!

»Jos ei osaa auttaa itseään, niin uhraa asia!«

Hier sind zwei Schnepfen, die ich den Augenblick vom Jäger gekauft habe, die kann man am Ende der Pastete zusetzen!

»Tässä on kaksi metsähakaetta, jotka ostin metsästäjältä juuri äsken. Ne voi lisätä pastan loppuun!»

Eine mit Schnepfen gefälschte Rebhuhnpastete werden die Leckermäuler nicht beanstanden!

»Hanhenmaksaa sisältävä päivällispasta ei miellyttäisi herkkusuuja!»

Sodann sind auch die Forellen da, die größte habe ich in das siedende Wasser geworfen, wie der merkwürdige Wagen kam, und da kocht auch schon die Brühe im Pfännchen; so haben wir also einen Fisch, das Rindfleisch, das Gemüse mit den Kotelettes, den Hammelbraten und die Pastete; geben Sie nur den Schlüssel, daß man das Eingemachte und das Dessert herausnehmen kann!

»Sitten on tietenkin myös kaloja. Suurin kala heitin kiehuvään veteen, kun outo vaunu tuli, ja lientä on jo pannussa! Eli meillä on kalaa, naudanlihaa, vihanneksia kylmäsavulohen kanssa, lampaanpaisti ja pasta. Antakaa vain avaimet, jotta voimme ottaa säilykkeet ja jälkiruoan pois!»

Und den Schlüssel könnten Sie, Herr, mir mit Ehren und Zutrauen übergeben, damit man Ihnen nicht allerorten nachspringen muß und oft in die größte Verlegenheit gerät!«

»Ja avaimet voisit, herra, antaa minulle luottamuksellisesti, jotta meidän ei tarvitsisi aina seurata teitä ja joutua usein suurten nöyryytysten kohteeksi!»

»Liebe Köchin, das braucht Ihr nicht übelzunehmen! Ich habe meiner seligen Frau am Todbette versprechen müssen, die Schlüssel immer in Händen zu behalten; sonach geschieht es grundsätzlich und nicht aus Mißtrauen.

»Rakas kokki, älä ota sitä pahalla. Minun oli luvattava rakkaalle vaimolleni kuolinvuoteella pitää aina avaimet itselläni. Siksi teen sen periaatteellisesti, ei epäluottamuksesta.»

Hier sind die Gurken und hier die Kirschen, hier die Birnen und hier die Aprikosen; aber das alte Konfekt darf man nicht mehr aufstellen; geschwind soll die Liese zum Zuckerbeck laufen und frisches Backwerk holen, drei Teller, und wenn er eine gute Torte hat, soll er sie auch gleich mitgeben!«

»Tässä on kurkut ja tässä kirsikat, tässä päärynät ja tässä aprikoosit. Mutta vanhaa makeisia ei saa enää laittaa esille. Liesi saa nopeasti mennä sokerikauppaan ja hakea tuoreita leivonnaisia, kolme lautasta, ja jos hänellä on hyvä torttu, niin antakoon senkin!»

»Aber Herr! Sie können ja dem einzigen Gaste das nicht alles aufrechnen, das schlägt's beim besten Willen nicht heraus!«

»Mutta herra! Et voi laskuttaa sitä kaikkea ainoalle vieraalle, se ei onnistu parhaalla tahdollakaan!»

»Tut nichts, es ist um die Ehre! Das bringt mich nicht um; dafür soll ein großer Herr, wenn er durch unsere Stadt reist, sagen können, er habe ein ordentliches Essen gefunden, obgleich er ganz unerwartet und im Winter gekommen sei!

»Ei hätää, kyse on kunnian asiasta! Se ei vaivaa minua. Sitten jos joku suurmies kulkee kaupungissamme ja sanoo löytäneensä kunnon aterian, vaikka hän olisi tullut täysin odottamattomasti ja talven aikana!»

Es soll nicht heißen wie von den Wirten zu Seldwyl, die alles Gute selber fressen und den Fremden die Knochen vorsetzen!

»Ei saa olla kuin Seldwylissä, jossa majatalonpitäjät syövät kaiken hyvän itse ja jättävät vieraille luut!»

Also frisch, munter, sputet Euch allerseits!«

»No niin, kaikki tänne, käykäähän käyttämään aikanne hyvin!»

Während dieser umständlichen Zubereitungen befand sich der Schneider in der peinlichsten Angst, da der Tisch mit glänzendem Zeuge gedeckt wurde, und so heiß sich der ausgehungerte Mann vor kurzem noch nach einiger Nahrung gesehnt hatte, so ängstlich wünschte er jetzt, der drohenden Mahlzeit zu entfliehen.

Näiden monimutkaisten valmistelujen aikana räätäli oli äärimmäisen hermostunut, sillä pöytä oli katettu kiiltävällä lihalla, ja vaikka nälkäinen mies oli vähän aikaa sitten halunnut ruokaa, hän halusi nyt kiihkeästi välttää uhkaavaa ateriaa.

Endlich faßte er sich einen Mut, nahm seinen Mantel um, setzte die Mütze auf und begab sich hinaus, um den Ausweg zu gewinnen.

Lopulta hän keräsi rohkeutta, puki päälleen takkinsa ja hatunsa ja meni ulos päästäkseen eroon.

Da er aber in seiner Verwirrung und in dem weitläufigen Hause die Treppe nicht gleich fand, so glaubte der Kellner, den der Teufel beständig umhertrieb, jener suche eine gewisse Bequemlichkeit, rief: »Erlauben Sie gefälligst, mein Herr, ich werde Ihnen den Weg weisen!«

Mutta koska hän oli hämmentynyt ja ei löytänyt portaita suuressa talossa, palvelija, jota paholainen jatkuvasti kiusasi, uskoi hänen etsivän jotakin mukavaa ja huudahti: »Suokaa anteeksi, herrani, minä näytän teille tien!»

und führte ihn durch einen langen Gang, der nirgend anders endigte als vor einer schön lackierten Türe, auf welcher eine zierliche Inschrift angebracht war.

Ja hän vei hänet pitkän käytävän läpi, joka päättyi kauniisti maalattuun oveen, johon oli kiinnitetty tyylikäs kirjoitus.

Also ging der Mantelträger ohne Widerspruch, sanft wie ein Lämmlein, dort hinein und schloß ordentlich hinter sich zu.

Niinpä takkia pitävä mies meni sisään ilman vastarintaa, säyseänä kuin lammas, ja sulki oven huolellisesti perässään.

Dort lehnte er sich bitterlich seufzend an die Wand und wünschte der goldenen Freiheit der Landstraße wieder teilhaftig zu sein, welche ihm jetzt, so schlecht das Wetter war, als das höchste Glück erschien.

Siellä hän nojautui katkerasti seinään ja toivoi pääsevänsä jälleen nauttimaan maantien kultaisesta vapaudesta, joka tuntui hänestä nyt, vaikka sää oli paha, suurimmaksi onnensa.

Doch verwickelte er sich jetzt in die erste selbsttätige Lüge, weil er in dem verschlossenen Raume ein wenig verweilte, und er betrat hiermit den abschüssigen Weg des Bösen.

Mutta nyt hän sotkeutui ensimmäiseen tahalliseen valheeseen, sillä hän viipyi lukitussa huoneessa, ja tällä tavalla hän astui pahansuopaisuuden jyrkkään polulle.

Unterdessen schrie der Wirt, der ihn gesehen hatte im Mantel dahin gehen: »Der Herr friert! Heizet mehr ein im Saal! Wo ist die Liese, wo ist die Anne? Rasch einen Korb Holz in den Ofen und einige Hände voll Späne, daß es brennt!

Sillä välin majatalon isäntä, joka oli nähnyt hänen kävelevän takkinsa kanssa, huusi: »Herra joutuu kylmään! Lämmitetään sali lisää! Missä Liese on, missä Anne? Nopeasti kori puita uuniin ja muutama kourallinen höyhenten paloja, jotta tuli pysyisi!»

Zum Teufel, sollen die Leute in der ›Waage‹ im Mantel zu Tisch sitzen?«

»Paholainen, pitääkö ihmisten istua ›Waagissa‹ takissa pöydän ääressä?»

Und als der Schneider wieder aus dem langen Gange hervorgewandelt kam, melancholisch wie der umgehende Ahnherr eines Stammschlosses, begleitete er ihn mit hundert Komplimenten und Handreibungen wiederum in den verwünschten Saal hinein.

Ja kun räätäjä tuli jälleen pitkän käytävän läpi, yhtä melankolinen kuin sukukartanon välitön esivanhempi, hän saattoi hänet sata tervehdyksellä ja käsiapauksella jälleen kirotuun saliin.

Dort wurde er ohne ferneres Verweilen an den Tisch gebeten, der Stuhl zurechtgerückt, und da der Duft der kräftigen Suppe, dergleichen er lange nicht gerochen, ihn vollends seines Willens beraubte, so ließ er sich in Gottes Namen nieder und tauchte sofort den schweren Löffel in die braungoldene Brühe.

Siellä hänet kutsuttiin pöytään ilman lisäviivytystä, tuolille asetettiin suoraan, ja koska voimakkaan keiton tuoksu, jota hän ei ollut haistanut pitkiin aikoihin, täysin riisti häneltä tahdonvoiman, hän istuutui Jumalan nimessä ja upotti heti raskaan lusikan ruskeakultaiseen liemeen.

In tiefem Schweigen erfrischte er seine matten Lebensgeister und wurde mit achtungsvoller Stille und Ruhe bedient.

Syvässä hiljaisuudessa hän virkistyi uupuneiksi tulleista elämänvoimistaan, ja häntä palveltettiin kunnioittavassa hiljaisuudessa ja rauhallisesti.

Als er den Teller geleert hatte und der Wirt sah, daß es ihm so wohl schmeckte, munterte er ihn höflich auf, noch einen Löffel voll zu nehmen, das sei gut bei dem rauhen Wetter.

Kun hän oli tyhjentänyt lautasensa ja isäntä näki, että hän nautti siitä hyvin, hän rohkaisi häntä ystävällisesti ottamaan vielä yhden lusikallisen, sillä se oli hyvää karkeassa säässä.

Nun wurde die Forelle aufgetragen, mit Grünem bekränzt, und der Wirt legte ein schönes Stück vor.

Nyt tarjottiin kaloja, jotka oli kruunattu vihreillä, ja isäntä asetti kauniin palan eteen.

Doch der Schneider, von Sorgen gequält, wagte in seiner Blödigkeit nicht, das blanke Messer zu brauchen, sondern hantierte schüchtern und zimperlich mit der silbernen Gabel daran herum.

Mutta räätäjä, jota vaivasi huoli, ei uskaltanut käyttää kiiltävää veistä, vaan kosketti sitä arasti ja ujosti hopeisella haarukalla.

Das bemerkte die Köchin, welche zur Türe hereinguckte, den großen Herrn zu sehen, und sie sagte zu den Umstehenden: »Gelobt sei Jesus Christ!

Se huomasi kokki, joka kurkisti ovelle nähdäkseen suurherran, ja hän sanoi ympärillä oleville: »Ylistetty olkoon Jeesus Kristus!»

Der weiß noch einen feinen Fisch zu essen, wie es sich gehört, der sägt nicht mit dem Messer in dem zarten Wesen herum, wie wenn er ein Kalb schlachten wollte.

»Hän osaa syödä kalaa kunnolla, eikä hän näe veitsellä herkkään olennon, kuin halusi teurastaa vasikan.»

Das ist ein Herr von großem Hause, darauf wollt' ich schwören, wenn es nicht verboten wäre!

»Tämä on suurperheen herra, sen vannottaisiin, jos se ei olisi kiellettyä!»

Und wie schön und traurig er ist!

»Ja kuinka kaunis ja surullinen hän onkaan!»

Gewiß ist er in ein armes Fräulein verliebt, das man ihm nicht lassen will!

»Hän on varmasti rakastunut johonkin köyhään neitsyyn, jota häneltä ei anneta!»

Ja, ja, die vornehmen Leute haben auch ihre Leiden!«

»Kyllä, kyllä, jaloilla ihmisilläkin on ongelmiaan!»

Inzwischen sah der Wirt, daß der Gast nicht trank, und sagte ehrerbietig: »Der Herr mögen den Tischwein nicht; befehlen Sie vielleicht ein Glas guten Bordeaux, den ich bestens empfehlen kann?«

Sillä välin isäntä huomasi, ettei vieras juonut, ja sanoi kunnioittavasti: »Herra ei taida pitää pöytäviinistä. Pyytäisikö hän lasillisen hyvää Bordeauxia, jota voin lämpimästi suositella?»

Da beging der Schneider den zweiten selbsttätigen Fehler, indem er aus Gehorsam ja statt nein sagte, und alsobald verfügte sich der Waagwirt persönlich in den Keller, um eine ausgesuchte Flasche zu holen; denn es lag ihm alles daran, daß man sagen könne, es sei etwas Rechtes im Ort zu haben.

Siinä räätäjä teki toisen virheen ja sanoi kyllä sijaan ei, ja heti majatalon isäntä lähti itse kellariin hakemaan valikoitua pulloa, sillä hän halusi kaikkien tietävän, että paikassa oli tarjolla hyviä viinejä.

Als der Gast von dem eingeschenkten Weine wiederum aus bösem Gewissen ganz kleine Schlücklein nahm, lief der Wirt voll Freuden in die Küche, schnalzte mit der Zunge und rief: »Hol' mich der Teufel, der versteht's, der schlürft meinen guten Wein auf die Zunge, wie man einen Dukaten auf die Goldwaage legt!«

Kun vieras jälleen otti pieniä siemauksia tarjotusta viinistä huonolla omallatunnolla, isäntä juoksi keittiöön riemuiten, napsautti kielellään ja huusi: »Paholainen vie minut, hän osaa nauttia viinistäni kuin pannessaan dukaatin vaa'alle!»

»Gelobt sei Jesus Christ!« sagte die Köchin. »Ich hab's ja behauptet, daß er's versteht!«

»Ylistetty olkoon Jeesus Kristus!» sanoi kokki. »Sanoinhan, että hän osaa!»

So nahm die Mahlzeit denn ihren Verlauf, und zwar sehr langsam, weil der arme Schneider immer zimperlich und unentschlossen aß und trank und der Wirt, um ihm Zeit zu lassen, die Speisen genugsam stehenließ.

Näin ateria jatkui hyvin hitaasti, sillä raatava räätäjä söi ja joi aina hyvin varovaisesti ja epävarmasti, ja isäntä antoi ruokien olla tarpeeksi kauan pöydällä antaakseen hänelle aikaa syödä ja juoda.

Trotzdem war es nicht der Rede wert, was der Gast bis jetzt zu sich genommen; vielmehr begann der Hunger, der immerfort so gefährlich gereizt wurde, nun den Schrecken zu überwinden, und als die Pastete von Rebhühnern erschien, schlug die Stimmung des Schneiders gleichzeitig um, und ein fester Gedanke begann sich in ihm zu bilden.

Siitä huolimatta ei ollut syytä ihmetellä, mitä vieras tähän mennessä oli syönyt ja juonut. Päinvastoin alkoi nälkä, jota oli jatkuvasti niin vaarallisesti ärsytetty, voittaa kauhu, ja kun sitten fasaaninpiirakat tulivat, räätäjän mieliala kääntyi saman tien, ja hänen mielessään alkoi muodostua lujan ajatus.

»Es ist jetzt einmal, wie es ist!«

»Nyt on kerran niin kuin on!»

sagte er sich, von einem neuen Tröpflein Weines erwärmt und aufgestachelt.

hän sanoi itselleen, lämmiten ja kiihotuneena uudesta pienestä siemauksesta viinistä.

»Nun wäre ich ein Tor, wenn ich die kommende Schande und Verfolgung ertragen wollte, ohne mich dafür sattgegessen zu haben!

»Oisin typerys, jos sietäisin tulevaa häpeää ja vainoa syömättä itseni kylläiseksi!»

Also vorgesehen, weil es noch Zeit ist!

Näin ollen, sillä aikaa on vielä!

Das Türmchen, das sie da aufgestellt haben, dürfte leichthin die letzte Speise sein; daran will ich mich halten, komme, was da wolle!

Se pieni torni, jonka he ovat pystyttäneet, saattaa hyvinkin olla viimeinen ruokani; siihen aion pysyä, tapahtuipa mitä tahansa!

Was ich einmal im Leibe habe, kann mir kein König wieder rauben!«

Mitä minulla kerran on vatsassani, sitä ei mikään kuningas voi minulta riistää!»

Gesagt, getan; mit dem Mute der Verzweiflung hieb er in die leckere Pastete, ohne an ein Aufhören zu denken, so daß sie in weniger als fünf Minuten zur Hälfte geschwunden war und die Sache für die Abendherren sehr bedenklich zu werden begann.

Sanottu, tehty! Desperaation rohkeudella hän hyökkäsi herkulliseen piiraaseen ajattelematta lopettamista, ja se oli kadonnut puoliksi alle viidessä minuutissa, mikä alkoi olla hyvin huolestuttavaa illanvieraille.

Fleisch, Trüffeln, Klößchen, Boden, Deckel, alles schlang er ohne Ansehen der Person hinunter, nur besorgt, sein Ränzchen vollzupacken, ehe das Verhängnis hereinbräche;

Lihaa, tryffeleitä, klössyjä, pohjaa, kantaa, kaikkea hän nieli silmänräpäyksessä, ainoastaan huolestuneena täyttämään reppunsa ennen kuin onnettomuus koittaisi;

dazu trank er den Wein in tüchtigen Zügen und steckte große Brotbissen in den Mund; kurz, es war eine so hastig belebte Einfuhr, wie wenn bei aufsteigendem Gewitter das Heu von der nahen Wiese gleich auf der Gabel in die Scheune geflüchtet wird.

samaan aikaan hän joi viiniä suurin siemauksin ja työnsi suuria paloja leipää suuhunsa. Lyhyesti sanottuna, se oli yhtä kiireellinen ateria kuin silloin, kun lähestyvä myrsky ajaa heinät läheiseltä niityltä suoraan navettaan.

Abermals lief der Wirt in die Küche und rief: »Köchin!

Jälleen kerran majatalonpitäjä juoksi keittiöön ja huusi: «Kokki!»

Er ißt die Pastete auf, während er den Braten kaum berührt hat!

Hän söi piiraan, vaikka hän oli tuskin koskenut paistosta!

Und den Bordeaux trinkt er in halben Gläsern!«

Ja hän joi Bordeauxin puolilasillisin!»

»Wohl bekomm' es ihm«, sagte die Köchin, »lassen Sie ihn nur machen, der weiß, was Rebhühner sind! Wär' er ein gemeiner Kerl, so hätte er sich an den Braten gehalten!«

»Hyvää hänelle», sanoi kokki, «antakaa hänen tehdä rauhassa, hän tietää, mitä metsähanhet ovat! Jos hän olisi paha tyyppi, hän olisi pysynyt paistossa!»

»Ich sag's auch«, meinte der Wirt; »es sieht sich zwar nicht ganz elegant an, aber so hab' ich, als ich zu meiner Ausbildung reiste, nur Generäle und Kapitelsherren essen sehen!«

»Sanon minäkin», sanoi majatalonpitäjä. «Se ei näytä kovin sivistyneeltä, mutta näin minä näin, kun matkustin kouluttautuakseni: vain kenraaleja ja kappelinherroja söivät!»

Unterdessen hatte der Kutscher die Pferde füttern lassen und selbst ein handfestes Essen eingenommen in der Stube für das untere Volk, und da er Eile hatte, ließ er bald wieder anspannen.

Sillä välin ratsumies oli antanut hevosten syödä ja nauttinut itse reippaasta ateriasta alakerran ruokasalissa, ja koska hänellä oli kiire, hän käski pian jatkaa matkaa.

Die Angehörigen des Gasthofes ›Zur Waage‹ konnten sich nun nicht länger enthalten und fragten, eh es zu spät wurde, den herrschaftlichen Kutscher geradezu, wer sein Herr da oben sei und wie er heiße.

Lopulta «Zur Waage»n henkilökunta ei enää voinut hillitä itseään ja kysyi ennen kuin oli liian myöhäistä arvokkaalta ratsumieheltä, kuka hänen herransa yläkerrassa oli ja mikä hänen nimensä oli.

Der Kutscher, ein schalkhafter und durchtriebener Kerl, versetzte: »Hat er es noch nicht selbst gesagt?«

Ratsumies, ovela ja taitava tyyppi, vastasi: «Eikö hän itse sanonut sitä jo?»

»Nein« hieß es, und er erwiderte: »Das glaub' ich wohl, der spricht nicht viel in einem Tage; nun, es ist der Graf Strapinski! Er wird aber heut und vielleicht einige Tage hierbleiben, denn er hat mir befohlen, mit dem Wagen vorauszufahren.«

«Ei», kuului vastaus, ja hän jatkoi: «Uskon kyllä, hän ei puhu paljon päivän aikana. No, hän on kreivi Strapinski! Hän aikoo kuitenkin jäädä tänne tänään ja ehkä muutamaksi päiväksi, sillä hän käski minun lähteä kärryjen kanssa eteenpäin.»

Er machte diesen schlechten Spaß, um sich an dem Schneiderlein zu rächen, das, wie er glaubte, statt ihm für seine Gefälligkeit ein Wort des Dankes und des Abschiedes zu sagen, sich ohne Umsehen in das Haus begeben hatte und den Herrn spielte.

Hän teki tämän pahan vitsin kostoksi sille räätälille, joka hänen mielestään ei ollut kiittänyt häntä palveluksestaan ja hyvästellyt häntä, vaan mennyt taloon sisään kuin olisi joku herra.

Seine Eulenspiegelei aufs äußerste treibend, bestieg er auch den Wagen, ohne nach der Zeche für sich und die Pferde zu fragen, schwang die Peitsche und fuhr aus der Stadt, und alles ward so in der Ordnung befunden und dem guten Schneider aufs Kerbholz gebracht.

Hän vei pilailun äärimmäisyyksiin asti ja nousi itsekin kärryihin kysymättä laskua itselleen ja hevosille, heilautti piiskaa ja ajoi ulos kaupungista, ja kaikki oli järjestyksessä ja hyvän räätälinsä pään päällä.

Nun mußte es sich aber fügen, daß dieser, ein geborener Schlesier, wirklich Strapinski hieß, Wenzel Strapinski; mochte es nun ein Zufall sein oder mochte der Schneider sein Wanderbuch im Wagen hervorgezogen, es dort vergessen und der Kutscher es zu sich genommen haben.

Nyt oli pakko myöntää, että tämä, syntyisin Sleesian, oli todellakin Strapinski, Wenzel Strapinski; olipa se sitten sattumaa tai oliko räätäri ottanut matkakirjansa kärryihin, unohtanut sen sinne ja ratsumies ottanut sen itselleen.

Genug, als der Wirt freudestrahlend und händereibend vor ihn hintrat und fragte, ob der Herr Graf Strapinski zum Nachtisch ein Glas alten Tokaier oder ein Glas Champagner nehme, und ihm meldete, daß die Zimmer soeben zubereitet würden, da erblaßte der arme Strapinski, verwirrte sich von neuem und erwiderte gar nichts.

Lopulta majatalonpitäjä, säteilevän iloisena ja kätellen, kysyi, otisiko kreivi Strapinski jälkiruoaksi lasillisen vanhaa Tokaieria tai samppanjaa, ja ilmoitti, että huoneet oli juuri valmisteltu, jolloin Strapinski kalpeni, hämmentyi uudelleen eikä vastannut mitään.

»Höchst interessant!«

«Erittäin mielenkiintoista!»

brummte der Wirt für sich, indem er abermals in den Keller eilte und aus besonderem Verschlage nicht nur ein Fläschchen Tokaier, sondern auch ein Krügelchen Bocksbeutel holte und eine Champagnerflasche schlechthin unter den Arm nahm.

mutisi majatalonpitäjä ja kiiruhti jälleen kellariin hakemaan paitsi pulloa Tokaieria myös Bocksbeutelin pullon ja samppanjanpullon suoraan kainaloon.

Bald sah Strapinski einen kleinen Wald von Gläsern vor sich, aus welchem der Champagnerkelch wie eine Pappel emporragte.

Pian Strapinski näki edessään pienen lasien metsän, josta samppanjalasi kohosi kuin pajupuu.

Das glänzte, klingelte und duftete gar seltsam vor ihm, und was noch seltsamer war, der arme, aber zierliche Mann griff nicht ungeschickt in das Wäldchen hinein und goß, als er sah, daß der Wirt etwas Rotwein in seinen Champagner tat, einige Tropfen Tokaier in den seinigen.

Se kihoi, kilahti ja tuoksui oudosti hänen edessään, ja mikä vielä outoa oli, köyhä mutta nätti mies ei käyttänyt taitoaan metsän läpi ja lisäsi, nähdessään majatalonpitäjän lisänneen punaviiniä samppanjaansa, muutamia pisaroita Tokaieria omaansa.

Inzwischen waren der Stadtschreiber und der Notar gekommen, um den Kaffee zu trinken und das tägliche Spielchen um denselben zu machen; bald kam auch der ältere Sohn des Hauses Häberlin und Cie.,

Sillä välin oli tullut kaupungin kirjuri ja notaari juomaan kahvia ja pelaamaan päivittäistä peliä siitä; pian tuli myös Häberlinin ja Cie:n vanhempi poika.

der jüngere des Hauses Pütschli-Nievergelt, der Buchhalter einer großen Spinnerei, Herr Melcher Böhni;

Pütschli-Nievergeltin nuorempi poika, suuren pellavatehtaan kirjanpitäjä, herra Melcher Böhni;

allein statt ihre Partie zu spielen, gingen sämtliche Herren in weitem Bogen hinter dem polnischen Grafen herum, die Hände in den hintern Rocktaschen, mit den Augen blinzelnd und auf den Stockzähnen lächelnd.

mutta he eivät pelanneet omaa peliään, vaan kulkivat suurin kääntein puolalaisen kreivin takana, kädet takataskuissa, silmät räpyttäen ja hymyillen hampaidensa välissä.

Denn es waren diejenigen Mitglieder guter Häuser, welche ihr Leben lang zu Hause blieben, deren Verwandte und Genossen aber in aller Welt saßen, weswegen sie selbst die Welt sattsam zu kennen glaubten.

Sillä nämä olivat hyvien perheiden jäseniä, jotka olivat eläneet koko elämänsä kotona, mutta joiden sukulaiset ja tuttavat olivat sitten asuneet kaikkialla maailmassa, joten he itse uskoivat tuntevansa maailman hyvin.

Also das sollte ein polnischer Graf sein?

Siis tämän piti olla puolalainen kreivi?

Den Wagen hatten sie freilich von ihrem Kontorstuhl aus gesehen; auch wußte man nicht, ob der Wirt den Grafen oder dieser jenen bewirte; doch hatte der Wirt bis jetzt noch keine dummen Streiche gemacht;

He olivat tietenkin nähneet vaunut konttorituolistaan käsin; eikä myöskään tiedetty, oliko majatalonpitäjä tarjoillut kreiville vai kreivi hänelle; mutta tähän saakka majatalonpitäjä ei ollut tehnyt mitään typeryksiä;

er war vielmehr als ein ziemlich schlauer Kopf bekannt, und so wurden denn die Kreise, welche die neugierigen Herren um den Fremden zogen, immer kleiner, bis sie sich zuletzt vertraulich an den gleichen Tisch setzten und sich auf gewandte Weise zu dem Gelage aus dem Stegreif einluden, indem sie ohne weiteres um eine Flasche zu würfeln begannen.

pikemminkin häntä tunnettiin melko taitavana miehenä, ja niinpä uteliaiden herrojen kreivin ympärille piirtämät ympyrät kävivät yhä pienemmiksi, kunnes he lopulta istuivat luottavaisesti samaan pöytään ja kutsuivat taitavasti itsensä pitoihin aloittamalla arpomalla pullosta.

Doch tranken sie nicht zuviel, da es noch früh war; dagegen galt es, einen Schluck trefflichen Kaffee zu nehmen und dem Polacken, wie sie den Schneider bereits heimlich nannten, mit gutem Rauchzeug aufzuwerten, damit er immer mehr röche, wo er eigentlich wäre.

Mutta he eivät juoneet liikaa, sillä oli vielä aika aamulla; vaan he halusivat nauttia hyvästä kahvista ja parantaa puolalaisen, kuten he jo salaa kutsuivat räätälistä, mainetta hyvällä tupakalla, jotta hänentahansa tuntisi olevansa oikeassa paikassa.

»Darf ich dem Herrn Grafen eine ordentliche Zigarre anbieten? Ich habe sie von meinem Bruder auf Kuba direkt bekommen!« sagte der eine.

»Saanko tarjota kreiville hyvän sikarin? Minä sain sen suoraan veljeltäni Kuubassa!» sanoi eräs heistä.

»Die Herren Polen lieben auch eine gute Zigarette, hier ist echter Tabak aus Smyrna, mein Kompagnon hat ihn gesendet«, rief der andere, indem er ein rotseidenes Beutelchen hinschob.

»Puolalaiset herrat rakastavat myös hyvää sikaria. Tässä on aitoa tupakkaa Smyrnasta, minun seuralaiseni lähetti sen!» huusi toinen työntäen punaisen silkkipussin pöydälle.

»Dieser aus Damaskus ist feiner, Herr Graf«, rief der dritte, »unser dortiger Prokurist selbst hat ihn für mich besorgt!«

»Tämä Damaskoksesta on vieläkin parempaa, kreivi!» huusi kolmas. »Meidän siellä oleva asiamies hankki sen minulle itse!»

Der vierte streckte einen ungefügen Zigarrenbengel dar, indem er schrie: »Wenn Sie etwas ganz Ausgezeichnetes wollen, so versuchen Sie diese Pflanzerzigarre aus Virginien, selbstgezogen, selbstgemacht und durchaus nicht käuflich!«

Neljäs ojensi epämuodollisen sikarinpätkän huutaen: »Jos haluatte jotain erinomaista, kokekaa tämän Plantagen-sikarin Virginiasta! Se on itse kasvatettu ja valmistettu, eikä sitä voi ostaa!»

Strapinski lächelte sauersüß, sagte nichts und war bald in feine Duftwolken gehüllt, welche von der hervorbrechenden Sonne lieblich versilbert wurden.

Strapinski hymyili katkeransuloisesti, ei sanonut mitään ja oli pian peitetty hienojen tuoksujen sumussa, jota nouseva aurinko suloisesti hopeutti.

Der Himmel entwölkte sich in weniger als einer Viertelstunde, der schönste Herbstnachmittag trat ein; es hieß, der Genuß der günstigen Stunde sei sich zu gönnen, da das Jahr vielleicht nicht viele solcher Tage mehr brächte;

Taivas selkeytyi alle neljässä minuutissa, ja alkoi kaunein syksyiltapäivä. Sanottiin, että tämän otollisen hetken nauttiminen oli syytä hyväksyä, sillä vuosi ei ehkä enää toisi montaa tällaista päivää;

und es wurde beschlossen, auszufahren, den fröhlichen Amtsrat auf seinem Gute zu besuchen, der erst vor wenigen Tagen gekeltert hatte, und seinen neuen Wein, den roten Sauser, zu kosten.

ja päätettiin lähteä käymään iloisen maistraatin luona hänen tiluksillaan, jossa hän oli vasta muutama päivä sitten pidellyt viininjuomista, ja maistella hänen uutta viiniään, punaista Sauseria.

Pütschli-Nievergelt, Sohn, sandte nach seinem Jagdwagen, und bald schlugen seine jungen Eisenschimmel das Pflaster vor der ›Waage‹.

Pütschli-Nievergelt, poika, lähetti hakemaan metsästysvaununsa, ja pian hänen nuoret hevosensa kirivät Waagen edustalla olevan mukulakivipäällysteen yli.

Der Wirt selbst ließ ebenfalls anspannen, man lud den Grafen zuvorkommend ein, sich anzuschließen und die Gegend etwas kennenzulernen.

Isäntäkin antoi valmistella vaunut, ja kreivi kutsuttiin ystävällisesti mukaan tutustumaan alueeseen.

Der Wein hatte seinen Witz erwärmt; er überdachte schnell, daß er bei dieser Gelegenheit am besten sich unbemerkt entfernen und seine Wanderung fortsetzen könne; den Schaden sollten die törichten und zudringlichen Herren an sich selbst behalten.

Viini oli lämminnyt hänen mielensä; hän ajatteli nopeasti, että hän voisi tällä kertaa parhaiten poistua huomaamattomasti ja jatkaa matkaansa; typerien ja tungettelevien herrojen tulisi pitää vahinkonsa itsellään.

Er nahm daher die Einladung mit einigen höflichen Worten an und bestieg mit dem jungen Pütschli den Jagdwagen.

Hän hyväksyi siis kutsun muutamalla kohteliaalla sanalla ja nousi nuoren Pütschlin kanssa metsästysvaunuun.

Nun war es eine weitere Fügung, daß der Schneider, nachdem er auf seinem Dorfe schon als junger Bursch dem Gutsherrn zuweilen Dienste geleistet, seine Militärzeit bei den Husaren abgedient hatte und demnach genugsam mit Pferden umzugehen verstand.

Oli sittenkin sattuma, että räätäli, joka oli jo nuorena poikana palvellut maanherraa kylässään, oli suorittanut sotilaspalveluksensa husareissa ja osasi käsitellä hevosia riittävän hyvin.

Wie daher sein Gefährte höflich fragte, ob er vielleicht fahren möge, ergriff er sofort Zügel und Peitsche und fuhr in schulgerechter Haltung, in raschem Trabe durch das Tor und auf der Landstraße dahin, so daß die Herren einander ansahen und flüsterten: »Es ist richtig, es ist jedenfalls ein Herr!«

Kun siis hänen seuralaisensa kohteliaasti kysyi, voisiko hän ajaa, hän tarttui heti ohjiin ja piiskaan ja ajoi säällisessä asennossa nopeassa ratsastuksessa portista maantielle, jolloin herrat katselivat toisiaan ja kuiskasivat: "Se on oikein, hän on kuitenkin herrasmies!"

In einer halben Stunde war das Gut des Amtsrates erreicht.

Puolen tunnin kuluttua oltiin saapuneet maistraatin tiluksille.

Strapinski fuhr in einem prächtigen Halbbogen auf und ließ die feurigen Pferde aufs beste anprallen; man sprang von den Wagen, der Amtsrat kam herbei und führte die Gesellschaft ins Haus, und alsbald war auch der Tisch mit einem halben Dutzend Karaffen voll karneolfarbigen Sausers besetzt.

Strapinski ajoi upean puolikkaan kaaren ja pysäytti tuliset hevoset mahdollisimman hyvin. Miehet hyppäsivät ulos vaunuista, maistraatti tuli paikalle ja vei seurueen taloon, ja pian pöytä oli katettu puolentoista pullolla karneolinväristä Sauseria.

Das heiße, gärende Getränk wurde vorerst geprüft, belobt und sodann fröhlich in Angriff genommen, während der Hausherr im Hause die Kunde herumtrug, es sei ein vornehmer Graf da, ein Polacke, und eine feinere Bewirtung vorbereitete.

Kuumaa, käymistä juomaa ensin maistettiin ja ylistettiin, ja sitten siihen ryhdyttiin innokkaasti, samalla kun isäntä kulki talossa ja kertoi, että paikalla oli arvokas kreivi, puolalainen, ja valmisteltiin hienompi päivällinen.

Mittlerweile teilte sich die Gesellschaft in zwei Partien, um das versäumte Spiel nachzuholen, da in diesem Lande keine Männer zusammen sein konnten, ohne zu spielen, wahrscheinlich aus angebotenem Tätigkeitstriebe.

Sillä välin seurue jakautui kahteen ryhmään pelaamaan korttia, sillä tässä maassa miehet eivät voineet olla yhdessä ilman pelaamista, todennäköisesti tarpeellisuuden tähden.

Strapinski, welcher die Teilnahme aus verschiedenen Gründen ablehnen mußte, wurde eingeladen zuzusehen, denn das schien ihnen immerhin der Mühe wert, da sie so viel Klugheit und Geistesgegenwart bei den Karten zu entwickeln pflegten.

Strapinski, jonka täytyi kieltäytyä osallistumisesta eri syistä, oli kutsuttu katsomaan, sillä se näytti heidän mielestään vaivan arvoista, koska he pystyivät osoittamaan paljon taitoa ja nokkeluutta korttien kanssa.

Er mußte sich zwischen beide Partien setzen, und sie legten es nun darauf an, geistreich und gewandt zu spielen und den Gast zu gleicher Zeit zu unterhalten.

Hänen täytyi istua kahden ryhmän väliin, ja he pyrkivät pelaamaan nokkelasti ja viihdyttämään vierasta samanaikaisesti.

So saß er denn wie ein kränkelnder Fürst, vor welchem die Hofleute ein angenehmes Schauspiel aufführen und den Lauf der Welt darstellen.

Hän siis istui kuin sairas ruhtinas, jonka edessä hovimiehet esittävät miellyttävän näytöksen ja kuvaavat maailman menoa.

Sie erklärten ihm die bedeutendsten Wendungen, Handstreiche und Ereignisse, und wenn die eine Partei für einen Augenblick ihre Aufmerksamkeit ausschließlich dem Spiele zuwenden mußte, so führte die andere dafür um so angelegentlicher die Unterhaltung mit dem Schneider.

He selittivät hänelle tärkeimmät käänteet, temput ja tapahtumat, ja kun toinen ryhmä joutui hetkeksi keskittymään peliin, toinen puolestaan pyrki innokkaammin jatkamaan keskustelua räätäjän kanssa.

Der beste Gegenstand dünkte sie hierfür Pferde, Jagd und dergleichen; Strapinski wußte hier auch am besten Bescheid, denn er brauchte nur die Redensarten hervorzuholen. welche er einst in der Nähe von Offizieren und Gutsherren gehört und die ihm schon dazumal ausnehmend wohl gefallen hatten.

Parhaana aiheena he pitivät hevosia, metsästystä ja vastaavaa. Strapinski osasi niistä parhaiten, sillä hänen tarvitsi vain kaivaa esiin sanonnat, joita hän oli kuullut upseerien ja maanomistajien seurassa ja jotka olivat hänelle silloinkin tuntuneet erityisen miellyttäviltä.

Wenn er diese Redensarten auch nur sparsam, mit einer gewissen Bescheidenheit und stets mit einem schwermütigen Lächeln vorbrachte, so erreichte er damit nur eine größere Wirkung;

Vaikka hän esitti nämä sanonnat säästeliäästi, hieman vaatimattomasti ja aina synkällä hymyllä, hän saavutti silti suurta vaikutusvaltaa;

wenn zwei oder drei von den Herren aufstanden und etwa zur Seite traten, so sagten sie: »Es ist ein vollkommener Junker!«

ja kun kaksi tai kolme herraa nousi seisomaan ja siirtyi sivuun, he sanoivat: "Hän on täydellinen aatelinen!"

Nur Melcher Böhni, der Buchhalter, als ein geborener Zweifler, rieb sich vergnügt die Hände und sagte zu sich selbst: »Ich sehe es kommen, daß es wieder einen Goldacher Putsch gibt, ja, er ist gewissermaßen schon da!

Vain Melcher Böhni, kirjanpitäjä, joka oli luonnostaan epäilijä, räpytteli tyytyväisenä käsiään ja sanoi itselleen: "Näen kyllä, että Goldachissa tulee jälleen vallankumous. Itse asiassa se on jo tapahtunut!"

Es war aber auch Zeit, denn schon sind's zwei Jahre seit dem letzten!

Mutta oli jo aika, sillä kaksi vuotta oli kulunut edellisestä!

Der Mann dort hat mir so wunderlich zerstochene Finger, vielleicht von Praga oder Ostrolenka her!

Se mies siellä on niin oudosti haavoittanut sormiaan, ehkä Prahasta tai Ostrolenkasta!"

Nun, ich werde mich hüten, den Verlauf zu stören!«

No, minä varmasti en häiritse kulkua!"

Die beiden Partien waren nun zu Ende, auch das Sausergelüste der Herren gebüßt, und sie zogen nun vor, sich an den alten Weinen des Amtsrats ein wenig abzukühlen, die jetzt gebracht wurden;

Kaksi peliä oli nyt päättynyt, ja herrat olivat tyydyttäneet himonsa peliin, ja he halusivat nyt virkistyä virkamiehen vanhoilla viineillä, jotka nyt tuotiin.

doch war die Abkühlung etwas leidenschaftlicher Natur, indem sofort, um nicht in schnöden Müßiggang zu verfallen, ein allgemeines Hasardspiel vorgeschlagen wurde.

Mutta virkistys oli jotain intohimoisempaa, sillä heti, jotta he eivät joutuisi tylsistymään, ehdotettiin yleistä uhkapeliä.

Man mischte die Karten, jeder warf einen Brabanter Taler hin, und als die Reihe an Strapinski war, konnte er nicht wohl seinen Fingerhut auf den Tisch setzen.

Kortit sekoitettiin, ja jokainen heitti pöydälle brabantilaisen talarin, ja kun vuoro tuli Strapinskille, hän ei kyennyt asettamaan sormusta pöydälle.

»Ich habe nicht ein solches Geldstück«, sagte er errötend; aber schon hatte Melcher Böhni, der ihn beobachtet, für ihn eingesetzt, ohne daß jemand darauf achtgab; denn alle waren viel zu behaglich, als daß sie auf den Argwohn geraten wären, jemand in der Welt könne kein Geld haben.

"Minulla ei ole sellaista rahaa", hän sanoi punastuen, mutta Melcher Böhni, joka oli häntä tarkkaillut, oli jo asettanut rahan hänen puolestaan, eikä kukaan kiinnittänyt siihen huomiota, sillä kaikki olivat liian mukavia huomatakseen, että joku maailmassa ei voinut olla rahaton.

Im nächsten Augenblicke wurde dem Schneider, der gewonnen hatte, der ganze Einsatz zugeschoben; verwirrt ließ er das Geld liegen, und Böhni besorgte für ihn das zweite Spiel, welches ein anderer gewann, sowie das dritte.

Seuraavassa hetkessä voittanut räätäjä sai koko panoksen, ja hän jätti rahat hämmentyneenä pöydälle, ja Böhni järjesti hänelle toisen pelin, jonka toinen voitti, ja sitten kolmannen.

Doch das vierte und fünfte gewann wiederum der Polacke, der allmählich aufwachte und sich in die Sache fand.

Mutta neljännen ja viidennen pelin voitti jälleen puolalainen, joka vähitellen heräsi ja pääsi mukaan peliin.

Indem er sich still und ruhig verhielt, spielte er mit abwechselndem Glück;

Pysyessään hiljaa ja maltillisena hän pelasi vaihtelevalla onnella.

einmal kam er bis auf einen Taler herunter, den er setzen mußte, gewann wieder, und zuletzt, als man das Spiel satt bekam, besaß er einige Louisdors, mehr, als er jemals in seinem Leben besessen, welche er, als er sah, daß jedermann sein Geld einsteckte, ebenfalls zu sich nahm, nicht ohne Furcht, daß alles ein Traum sei.

Kerran hän joutui panemaan yhden talarin, voitti jälleen, ja lopulta, kun pelistä kyllästyttiin, hän omisti muutamia Louisdoreja, enemmän kuin hän koskaan elämässään omistanut, ja kun hän näki kaikkien panevan rahansa pois, hän otti ne myös itselleen, vaikka pelkäsi koko ajan, että kaikki oli unta.

Böhni, welcher ihn fortwährend scharf betrachtete, war jetzt fast im klaren über ihn und dachte: den Teufel fährt der in einem vierspännigen Wagen!

Böhni, joka häntä jatkuvasti tarkkaillut, oli nyt melkeinpä selvillä asiasta ja ajatteli: helvetti, tämä ajelehtii neljän hevosen kärryillä!

Weil er aber zugleich bemerkte, daß der rätselhafte Fremde keine Gier nach dem Gelde gezeigt, sich überhaupt bescheiden und nüchtern verhalten hatte, so war er nicht übel gegen ihn gesinnt, sondern beschloß, die Sache durchaus gehen zu lassen.

Mutta samalla hän huomasi, ettei arvoitellinen vieras osoittanut minkäänlaista ahneutta rahaa kohtaan, vaan hän oli käyttäytynyt vaatimattomasti ja maltillisesti, joten hän ei suhtautunut häneen pahasti, vaan päätti antaa asian olla.

Aber der Graf Strapinski, als man sich vor dem Abendessen im Freien erging, nahm jetzo seine Gedanken zusammen und hielt den rechten Zeitpunkt einer geräuschlosen Beurlaubung für gekommen.

Mutta kun illallinen oli päättynyt ulkona, kreivi Strapinski kokosi ajatuksensa ja päätti, että oli tullut oikea hetki lähteä hiljaa pois.

Er hatte ein artiges Reisegeld und nahm sich vor, dem Wirt ›Zur Waage‹ von der nächsten Stadt aus sein aufgedrungenes Mittagsmahl zu bezahlen.

Hänellä oli sopivaa matkarahaa, ja hän aikoi maksaa majatalon isännälle "Zur Waage" seuraavan kaupungin päivällisensä.

Also schlug er seinen Radmantel malerisch um, drückte die Pelzmütze tiefer in die Augen und schritt unter einer Reihe von hohen Akazien in der Abendsonne langsam auf und nieder, das schöne Gelände betrachtend oder vielmehr den Weg erspähend, den er einschlagen wollte.

Niinpä hän kietoi maalauksellisesti villakappaletta ympärilleen, painoi turkkihatun syvemmälle silmiensä eteen ja käveli hitaasti illansäteissä korkeiden akasioiden rivin alla, katsellen kaunista maastoa tai pikemminkin tarkkaillen tietä, jota hän aikoi kulkea.

Er nahm sich mit seiner bewölkten Stirne, seinem lieblichen, aber schwermütigen Mundbärtchen, seinen glänzenden schwarzen Locken, seinen dunklen Augen, im Wehen seines faltigen Mantels vortrefflich aus;

Hän näytti erinomaiselta pilvistetyn otsansa, herttaisen mutta surullisen partansa, kiiltävien mustien kiharien ja tummien silmiensä kanssa, liikkuvassa villakappaleessaan.

der Abendschein und das Säuseln der Bäume über ihm erhöhten den Eindruck, so daß die Gesellschaft ihn von ferne mit Aufmerksamkeit und Wohlwollen betrachtete.

Illansäteet ja puiden kahina lisäsivät vaikutelmaa, ja seurue katsoi häntä kaukaa tarkkaavaisesti ja hyväntahtoisesti.

Allmählich ging er immer etwas weiter vom Hause hinweg, schritt durch ein Gebüsch, hinter welchem ein Feldweg vorüberging, und als er sich vor den Blicken der Gesellschaft gedeckt sah, wollte er eben mit festen Schritten ins Feld rücken, als um eine Ecke herum plötzlich der Amtsrat mit seiner Tochter Nettchen ihm entgegentrat.

Vähitellen hän eteni kauemmas talosta, käveli pensaan läpi, jonka takana kenttätie kulki, ja kun hän näki olevansa poissa seurueen näkyvistä, hän oli juuri lähtemässä mäen yli määrätietoisin askelein, kun hän yhtäkkiä törmäsi kulmasta tulleeseen kaupunginjohtajaan ja tämän tyttäreen Nettcheniin.

Nettchen war ein hübsches Fräulein, äußerst prächtig, etwas stutzerhaft gekleidet und mit Schmuck reichlich verziert.

Nettchen oli kaunis neito, hyvin kaunis, mutta hieman kömpelö pukeutumisessaan ja koruissaan.

»Wir suchen Sie, Herr Graf«, rief der Amtsrat, »damit ich Sie erstens hier meinem Kinde vorstelle und zweitens, um Sie zu bitten, daß Sie uns die Ehre erweisen möchten, einen Bissen Abendbrot mit uns zu nehmen; die anderen Herren sind bereits im Hause.«

»Etsimme teitä, herra kreivi», huusi kaupunginjohtaja. »Ensinnäkin haluan esitellä teidät lapselleni ja toiseksi pyytää teitä kunnioittamaan meitä päivällisellä. Muut herrat ovat jo sisällä.«

Der Wanderer nahm schnell seine Mütze vom Kopfe und machte ehrfurchtsvolle, ja furchtsame Verbeugungen, von Rot übergossen.

Kulkija otti nopeasti hatun päästään ja teki kunnioittavia, jopa pelokkaita kumarruksia, kasvot punaisina.

Denn eine neue Wendung war eingetreten; ein Fräulein beschritt den Schauplatz der Ereignisse.

Sillä oli tapahtunut uusi käänne: neito astui tapahtumien näyttämölle.

Doch schadete ihm seine Blödigkeit und übergroße Ehrerbietung nichts bei der Dame; im Gegenteil, die Schüchternheit, Demut und Ehrerbietung eines so vornehmen und interessanten jungen Edelmanns erschien ihr wahrhaft rührend, ja hinreißend.

Mutta hänen typeryytensä ja liiallinen kunnioitus eivät haitanneet häntä lainkaan naisen kanssa. Päinvastoin, tämän arvokkaan ja mielenkiintoisen nuoren aatelisen ujous, nöyryys ja kunnioitus vaikuttivat hänelle todella liikuttavilta ja jopa hurmaavilta.

Da sieht man, fuhr es ihr durch den Sinn, je nobler, desto bescheidener und unverdorbener; merkt es euch, ihr Herren Wildfänge von Goldach, die ihr vor jungen Mädchen kaum mehr den Hut berührt!

»Näettepä», hän ajatteli, »miten jalot ovat sitäkin vaatimattomampia ja puhtaampia. Muistakaa tämä, herrat Goldachin villit, jotka tuskin kumarratte hattua nuorten tyttöjen edessä!«

Sie grüßte den Ritter daher auf das holdseligste, indem sie auch lieblich errötete, und sprach sogleich hastig und schnell und vieles mit ihm, wie es die Art behaglicher Kleinstädterinnen ist, die sich den Fremden zeigen wollen.

Hän tervehti ritaria kauneimmalla tavalla, punastuen suloisesti, ja alkoi heti puhua hänelle nopeasti ja paljon, kuten pienkaupunkilaisten tavana on osoittaa vieraita suopeudellaan.

Strapinski hingegen wandelte sich in kurzer Zeit um; während er bisher nichts getan hatte, um im geringsten in die Rolle einzugehen, die man ihm aufbürdete, begann er nun unwillkürlich etwas gesuchter zu sprechen und mischte allerhand polnische Brocken in die Rede, kurz, das Schneiderblütchen fing in der Nähe des Frauenzimmers an, seine Sprünge zu machen und seinen Reiter davonzutragen.

Strapinski puolestaan muuttui nopeasti. Vaikka hän ei tähän saakka ollut tehnyt mitään pyrkiäkseen edes vähänkin noudattamaan häntä varten luotua roolia, hän alkoi nyt tahattomasti puhua paljon ja sekoittaa puheeseensa paljon puolalaisia sanoja. Lyhyesti sanottuna, ritarin kukka alkoi kukoistaa naisen huoneen lähellä ja viedä ratsastajansa mukanaan.

Am Tisch erhielt er den Ehrenplatz neben der Tochter des Hauses; denn die Mutter war gestorben.

Pöydän ääressä hän sai kunnia-paikan talon tyttären vieressä, sillä äiti oli kuollut.

Er wurde zwar bald wieder melancholisch, da er bedachte, nun müsse er mit den andern wieder in die Stadt zurückkehren oder gewaltsam in die Nacht hinaus entrinnen, und da er ferner überlegte, wie vergänglich das Glück sei, welches er jetzt genoß.

Hän kuitenkin pian jälleen muuttui melankoliseksi, sillä hän ajatteli, että nyt hänen täytyi jälleen palata kaupunkiin muiden kanssa tai paeta väkisin yöhön, ja hän lisäksi mietti, kuinka katoava oli se onni, jota hän nyt nautti.

Aber dennoch empfand er dies Glück und sagte sich zum voraus: Ach, einmal wirst du doch in deinem Leben etwas vorgestellt und neben einem solchen höheren Wesen gesessen haben.

Mutta silti hän tunsi tämän onnen ja sanoi itselleen etukäteen: »Voi, jonakin päivänä sinut esitellään jollekin ja saat istua tällaisen ylevemmän olennon vieressä.«

Es war in der Tat keine Kleinigkeit, eine Hand neben sich glänzen zu sehen, die von drei oder vier Armbändern klirrte, und bei einem flüchtigen Seitenblick jedesmal einen abenteuerlich und reizend frisierten Kopf, ein holdes Erröten, einen vollen Augenaufschlag zu sehen.

Ei todellakaan ollut vähäpätöistä nähdä vieressään kiiltävän käden, jossa kolme tai neljä rannekorua kimalteli, ja joka kerta, kun hän vilkaisi sivuun, nähdä seikkailunhaluisesti ja kiehtovasti kampatun pään, suloisen punastumisen ja täyttymyksellisen katseen.

Denn er mochte tun oder lassen, was er wollte, alles wurde als ungewöhnlich und nobel ausgelegt und die Ungeschicklichkeit selbst als merkwürdige Unbefangenheit liebenswürdig befunden von der jungen Dame, welche sonst stundenlang über gesellschaftliche Verstöße zu plaudern wußte.

Sillä hän saattoi tehdä tai jättää tekemättä mitä halusi, kaikki tulkittiin epätavalliseksi ja jaloksi, ja typeryyskin nähtiin viehättävänä suoruutena nuoren naisen toimesta, joka osasi keskustella yhteiskunnallisista rikkomuksista tuntikausia.

Da man guter Dinge war, sangen ein paar Gäste Lieder, die in den dreißiger Jahren Mode waren.

Koska kaikki olivat hyvällä tuulella, muutamat vieraat lauloivat lauluja, jotka olivat olleet muodissa kolmessakymmenessä.

Der Graf wurde gebeten, ein polnisches Lied zu singen.

Grafia pyydettiin laulamaan puolalaista laulua.

Der Wein überwand seine Schüchternheit endlich, obschon nicht seine Sorgen; er hatte einst einige Wochen im Polnischen gearbeitet und wußte einige polnische Worte, sogar ein Volksliedchen auswendig, ohne ihres Inhalts bewußt zu sein, gleich einem Papagei.

Viini lopulta voitti hänen ujousensa, vaikkei hänen huolensa kadonneetkaan. Hän oli kerran työskennellyt muutaman viikon ajan puolaksi ja osasi muutamia puolalaisia sanoja ja osasi jopa ulkoa kansanlaulun, vaikkei tiennyt sen sisältöä, kuin papukaija.

Also sang er mit edlem Wesen, mehr zaghaft als laut und mit einer Stimme, welche wie von einem geheimen Kummer leise zitterte, auf polnisch:

Niinpä hän lauloi puolaksi jalomielisesti, vaikkei kovin äänekkäästi ja äänellä, joka värähteli hiljaa salaisesta surusta:

Hunderttausend Schweine pferchen

Sata tuhansia sikoja ahdetaan

Von der Desna bis zur Weichsel,

Desnasta Vistulaan asti,

Und Kathinka, dieses Saumensch,

Ja Kathinka, tämä sika,

Geht im Schmutz bis an die Knöchel!

Kävelee lannassa polvenkorkeudessa!

Hunderttausend Ochsen brüllen

Sata tuhansia härkiä murahtaa

Auf Wolhyniens grünen Weiden,

Volhynian vihreillä niityillä.

Und Kathinka, ja Kathinka

Ja Kathinka, kyllä Kathinka

Glaubt, ich sei in sie verliebt!

Uskoo, että olen rakastunut häneen!

»Bravo! Bravo!« riefen alle Herren, mit den Händen klatschend, und Nettchen sagte gerührt: »Ach, das Nationale ist immer so schön!« Glücklicherweise verlangte niemand die Übersetzung dieses Gesanges.

”Bravo! Bravo!” kaikki herrat huusivat taputtaen käsiään, ja Nettchen sanoi liikuttuneena: ”Voi, kansallinen on aina niin kaunis!” Onneksi kukaan ei vaatinut tämän laulun kääntämistä.

Mit dem Überschreiten solchen Höhepunktes der Unterhaltung brach die Gesellschaft auf; der Schneider wurde wieder eingepackt und sorgfältig nach Goldach zurückgebracht; vorher hatte er versprechen müssen, nicht ohne Abschied davonzureisen.

Viihdyksen tällaisen huippuhetken jälkeen seurue lähti matkaan. Räätäli pakattiin jälleen ja vietiin huolellisesti takaisin Goldachiin. Aikaisemmin hänen oli täytynyt luvata, ettei hän lähtisi pois ilman hyvästiksi.

Im Gasthof ›Zur Waage‹ wurde noch ein Glas Punsch genommen; jedoch Strapinski war erschöpft und verlangte nach dem Bette.

’Zur Waage’-hotellissa nautittiin vielä yhdestä lasillisesta punssista. Mutta Strapinski oli väsynyt ja halusi mennä nukkumaan.

Der Wirt selbst führte ihn auf seine Zimmer, deren Stattlichkeit er kaum mehr beachtete, obgleich er nur gewohnt war, in dürftigen Herbergskammern zu schlafen.

Isäntä itse vei hänet huoneeseensa, jonka ylellisyyttä hän tuskin huomasi, vaikka oli tottunut nukkumaan ainoastaan vaatimattomissa majatalohuoneissa.

Er stand ohne alle und jede Habseligkeit mitten auf einem schönen Teppich, als der Wirt plötzlich den Mangel an Gepäck entdeckte und sich vor die Stirne schlug.

Hän seisoi ilman mitään henkilökohtaisia tavaroita kauniin maton keskellä, kun isäntä yhtäkkiä huomasi hänen matkatavaroidensa puuttuvan ja löi itseään otsaan.

Dann lief er schnell hinaus, schellte, rief Kellner und Hausknechte herbei, wortwechselte mit ihnen, kam wieder und beteuerte: »Es ist richtig, Herr Graf, man hat vergessen, Ihr Gepäck abzuladen!

Sitten hän riensi ulos, soitti kelloa, kutsui tarjoilijat ja palvelijat, keskusteli heidän kanssaan ja palasi sitten ja vakuutti: ”On totta, herra kreivi, että teidän matkatavaranne on unohdettu purkaa!”

Auch das Notwendigste fehlt!«

”Ja välttämättömimmätkin tavarat puuttuvat!”

»Auch das kleine Paketchen, das im Wagen lag?« fragte Strapinski ängstlich, weil er an ein handgroßes Bündelein dachte, welches er auf dem Sitze hatte liegenlassen, und das ein Schnupftuch, eine Haarbürste, einen Kamm, ein Büchschen Pomade und einen Stengel Bartwichse enthielt.

”Ja se pieni paketti, joka oli autossa?” kysyi Strapinski huolestuneena, sillä hän ajatteli pientä kädenkokoista pakettia, jonka hän oli jättänyt istuimelleen ja joka sisälsi nenäliinan, hiusharjan, kampan, pienen purilaisvoidepussin ja partaveitsen.

»Auch dieses fehlt, es ist gar nichts da«, sagte der gute Wirt erschrocken, weil er darunter etwas sehr Wichtiges vermutete. »Man muß dem Kutscher sogleich einen Expressen nachschicken«, rief er eifrig, »ich werde das besorgen!«

”Se myös puuttuu, ei ole mitään!” sanoi hyvä isäntä kauhistuneena, sillä hän arveli jotakin hyvin tärkeää olevan kadoksissa. ”On heti lähetettävä pikaviesti kuskille”, hän sanoi innokkaasti, ”minä huolehdin siitä!”

Doch der Herr Graf fiel ihm ebenso erschrocken in den Arm und sagte bewegt: »Lassen Sie, es darf nicht sein! Man muß meine Spur verlieren für einige Zeit«, setzte er hinzu, selbst betreten über diese Erfindung.

Mutta herra kreivi tarttui häntä yhtä kauhistuneena käsivarteen ja sanoi liikuttuneena: ”Ei, ei saa tapahtua! Meidän on kadotettava jälkemme jonkin aikaa”, hän lisäsi ja häntä itsekin vaivotti tämä keksintö.

Der Wirt ging erstaunt zu den Punsch trinkenden Gästen, erzählte ihnen den Fall und schloß mit dem Ausspruche, daß der Graf unzweifelhaft ein Opfer politischer oder der Familienverfolgung sein müsse;

Isäntä meni hämmästyksen vallassa punssia nauttivien vieraiden luo, kertoi heille koko tapauksen ja päätti lauseella, että kreivi oli epäilemättä joutunut poliittisen tai perheellisen vainon uhriksi.

denn um ebendiese Zeit wurden viele Polen und andere Flüchtlinge wegen gewaltsamer Unternehmungen des Landes verwiesen; andere wurden von fremden Agenten beobachtet und umgarnt.

Sillä juuri siihen aikaan monia puolalaisia ja muita pakolaisia karkotettiin maasta väkivaltaisten mielenosoitusten takia, ja toisia tarkkailivat ja lähestyivät ulkomaalaiset asiamiehet.

Strapinski aber tat einen guten Schlaf, und als er spät erwachte, sah er zunächst den prächtigen Sonntagsschlafrock des Waagwirtes über einen Stuhl gehängt, ferner ein Tischchen mit allem möglichen Toilettenwerkzeug bedeckt.

Strapinski nukkui kuitenkin hyvin, ja kun hän myöhään heräsi, hän näki ensin vaakahuojuttajan upean sunnuntaisalakan hirttynä tuoliin ja sitten pienen pöydän, jolla oli kaikenlaisia toilettivälineitä.

Sodann harrten eine Anzahl Dienstboten, um Körbe und Koffer, angefüllt mit feiner Wäsche, mit Kleidern, mit Zigarren, mit Büchern, mit Stiefeln, mit Schuhen, mit Sporen, mit Reitpeitschen, mit Pelzen, mit Mützen, mit Hüten,

Sitten useat palvelijat odottivat koreja ja matkalaukkuja, joita oli täynnä hienoa päällysvaatetusta, vaatteita, sikareita, kirjoja, kenkiä, kengännauhoja, ratsastussaappaita, ratsastuspiiskoja, turkkeja, lakkeja, hattuja

mit Socken, mit Strümpfen, mit Pfeifen, mit Flöten und Geigen abzugeben von seiten der gestrigen Freunde mit der angelegentlichen Bitte, sich dieser Bequemlichkeiten einstweilen bedienen zu wollen.

sukkia, sukkapareja, piippuja, huiluja ja viuluja, jotka olivat eilisten ystävien lähettämiä, ja he pyysivät ystävällisesti käyttämään näitä mukavuuksia toistaiseksi.

Da sie die Vormittagsstunden unabänderlich in ihren Geschäften verbrachten, ließen sie ihre Besuche auf die Zeit nach Tisch ansagen.

Sillä he viettivät aamupäivät poikkeuksetta töissään, ja he ilmoittivat vierailunsa päivällisen jälkeiseen aikaan.

Diese Leute waren nichts weniger als lächerlich oder einfältig, sondern umsichtige Geschäftsmänner, mehr schlau als vernagelt; allein da ihre wohlbesorgte Stadt klein war und es ihnen manchmal langweilig darin vorkam, waren sie stets begierig auf eine Abwechslung, ein Ereignis, einen Vorgang, dem sie sich ohne Rückhalt hingaben.

Nämä ihmiset eivät olleet lainkaan naurettavia tai typeryksiä, vaan huolellisia liikemiehiä, taitavampia kuin tyhmämpiä; mutta koska heidän hyvin varustettu kaupunkinsa oli pieni ja he kyllästyivät siellä joskus olemaan, he olivat aina innokkaita vaihtelua, tapahtumia ja toimintaa kohti, ja he omistautuivat niille täysin.

Der vierspännige Wagen, das Aussteigen des Fremden, sein Mittagessen, die Aussage des Kutschers waren so einfache und natürliche Dinge, daß die Goldacher, welche keinem müßigen Argwohn nachzuhängen pflegten, ein Ereignis darauf aufbauten wie auf einen Felsen.

Neljän hevosen vetämä vaunu, vieras, joka poistui siitä, hänen lounaansa, kuskin lausunto olivat niin yksinkertaisia ja luonnollisia asioita, että goldalaiset, jotka eivät olleet taipuvaisia turhaan epäilykseen, rakensivat tapahtumasta kokonaisen romaanin.

Als Strapinski das Warenlager sah, das sich vor ihm ausbreitete, war seine erste Bewegung, daß er in seine Tasche griff, um zu erfahren, ob er träume oder wache.

Kun Strapinski näki edessään levittäytyvän tavaravaraston, hänen ensimmäinen reaktionsa oli käydä taskussaan ja tarkistaa, oliko hän unessa vai hereillä.

Wenn sein Fingerhut dort noch in seiner Einsamkeit weilte, so träumte er.

Jos hänen sormuksensa oli yhä yksin taskussa, hän oli unessa.

Aber nein, der Fingerhut wohnte traulich zwischen dem gewonnenen Spielgelde und scheuerte sich freundschaftlich an den Talern; so ergab sich auch sein Gebieter wiederum in das Ding und stieg von seinen Zimmern herunter auf die Straße, um sich die Stadt zu besehen, in welcher es ihm so wohl erging.

Mutta ei, sormus oli mukavasti säilyneen pelirahan keskellä ja hieroi ystävällisesti talareita; niinpä hänen herransa antautui jälleen tälle asialle ja astui huoneistaan kadulle katsomaan kaupunkia, jossa hän pärjäsi niin hyvin.

Unter der Küchentüre stand die Köchin, welche ihm einen tiefen Knicks machte und ihm mit neuem Wohlgefallen nachsah;

Keittiön ovella seisoi kokki, joka kumarsi hänelle syvään ja seurasi häntä uudella mielihyvyydellä;

auf dem Flur und an der Haustüre standen andere Hausgeister, alle mit der Mütze in der Hand, und Strapinski schritt mit gutem Anstand und doch bescheiden hinaus, seinen Mantel sittsam zusammennehmend.

eteisessä ja ovella seisoivat muut kotihengenet, kaikki hattu kädessä, ja Strapinski käveli ulos kohteliaasti mutta vaatimattomasti, kokoamalla säällisesti takkinsa.

Das Schicksal machte ihn mit jeder Minute größer.

Kohtalo teki hänestä joka minuutti suuremman.