It was the best of times, it was the worst of times, it was the age of wisdom, it was the age of foolishness, it was the epoch of belief, it was the epoch of incredulity, it was the season of Light, it was the season of Darkness, it was the spring of hope, it was the winter of despair,

Se oli parhaita aikoja, se oli pahimpia aikoja, se oli viisauden aikakausi, se oli typeryyden aikakausi, se oli uskon aikakausi, se oli epäuskon aikakausi, se oli valon aikakausi, se oli pimeyden aikakausi, se oli toivon kevät, se oli epätoivon talvi.

we had everything before us, we had nothing before us, we were all going direct to Heaven, we were all going direct the other way—in short, the period was so far like the present period, that some of its noisiest authorities insisted on its being received, for good or for evil, in the superlative degree of comparison only.

Meillä oli kaikki edessämme, meillä ei ollut mitään edessämme. Me kaikki olimme menossa suoraan taivaaseen, me kaikki olimme menossa suoraan toiseen suuntaan – lyhyesti sanottuna, aikakausi oli niin samankaltainen nykyaikamme kanssa, että jotkut sen äänekkäimmistä auktoriteeteista vaativat, että se tulisi nähdä joko hyvässä tai pahassa mielessä ainoastaan vertailemalla sitä äärimmäisellä tavalla.

There were a king with a large jaw and a queen with a plain face, on the throne of England; there were a king with a large jaw and a queen with a fair face, on the throne of France.

Englannin valtaistuimella oli suurileukainen kuningas ja tavallisen näköinen kuningatar. Ranskan valtaistuimella oli suurileukainen kuningas ja kaunis näköinen kuningatar.

In both countries it was clearer than crystal to the lords of the State preserves of loaves and fishes, that things in general were settled for ever.

Molemmissa maissa oli aivan ilmeistä, kuin kristallia, valtiovallan haltijoille, jotka säilyttivät leipiä ja kaloja, että asiat yleisesti ottaen olivat järjestyneet lopullisesti.

It was the year of Our Lord one thousand seven hundred and seventy-five.

Se oli Herramme vuosi 1775.

Spiritual revelations were conceded to England at that favoured period, as at this.

Englannille myönnettiin hengellisiä ilmestyksiä tuona suositun aikana aivan samalla tavoin kuin nykyisin.

Mrs. Southcott had recently attained her five-and-twentieth blessed birthday, of whom a prophetic private in the Life Guards had heralded the sublime appearance by announcing that arrangements were made for the swallowing up of London and Westminster.

Mrs. Southcott oli hiljattain täyttänyt 25 vuotta, ja yksi Life Guardsin ennustava sotilas oli ennustanut hänen ylevän ulkonäkönsä ilmoittamalla, että järjestelyt olivat tehty Lontoon ja Westminsterin nielaisemiseksi.

Even the Cock-lane ghost had been laid only a round dozen of years, after rapping out its messages, as the spirits of this very year last past (supernaturally deficient in originality) rapped out theirs.

Jopa Cock-lanein aave oli kuollut vasta kymmenen vuotta aikaisemmin, kun se oli rapsuttanut viestinsä, aivan kuten tämän viime vuoden henget (jotka olivat yliluonnollisesti puutteellisia omaperäisyydessä) rapsuttivat viestinsä.

Mere messages in the earthly order of events had lately come to the English Crown and People, from a congress of British subjects in America: which, strange to relate, have proved more important to the human race than any communications yet received through any of the chickens of the Cock-lane brood.

Maalliset viestit olivat hiljattain tulleet Englannin kuninkaalle ja kansalle Amerikan brittiläisten alamaisten kongressilta, jotka, mikäli asia kerrotaan oikein, ovat osoittautuneet tärkeämmiksi ihmiskunnalle kuin yksikään Cock-lanein broodin kanojen kautta vastaanotettu viesti tähän mennessä.

France, less favoured on the whole as to matters spiritual than her sister of the shield and trident, rolled with exceeding smoothness down hill, making paper money and spending it.

Ranska, joka oli kaiken kaikkiaan vähemmän suotuisa hengellisten asioiden suhteen kuin sen kilpiä ja kolmiveturia kantava sisar, vieri hyvin sujuvasti alamäkeen, painatti seteleitä ja kulutti niitä.

Under the guidance of her Christian pastors, she entertained herself, besides, with such humane achievements as sentencing a youth to have his hands cut off, his tongue torn out with pincers, and his body burned alive, because he had not kneeled down in the rain to do honour to a dirty procession of monks which passed within his view, at a distance of some fifty or sixty yards.

Kristillisten pastoreidensa johdolla se huvittautui lisäksi sellaisilla inhimillisillä saavutuksilla kuin tuomio nuorelle miehelle, jonka kädet piti leikata irti, kieli repiä irti pihdeillä ja ruumis polttaa elävältä, koska hän ei ollut polvistunut sateessa kunnioittamaan likasta munkkien kulkueetta, joka kulki hänen näköpiirissään noin viidenkymmenen tai kuudenkymmenen metrin päässä.

It is likely enough that, rooted in the woods of France and Norway, there were growing trees, when that sufferer was put to death, already marked by the Woodman, Fate, to come down and be sawn into boards, to make a certain movable framework with a sack and a knife in it, terrible in history.

On todennäköistä, että Ranskan ja Norjan metsissä kasvoi puita, kun tuo kärsivä teloitettiin, ja ne olivat jo merkitty puunhakkaan, kohtalon, kylvämään ja sahattaviksi lautoiksi, jotta niistä tehtäisiin tietty liikuteltava kehys, jossa oli säkki ja veitsi, jotka olivat kauheat historian kannalta.

It is likely enough that in the rough outhouses of some tillers of the heavy lands adjacent to Paris, there were sheltered from the weather that very day, rude carts, bespattered with rustic mire, snuffed about by pigs, and roosted in by poultry, which the Farmer, Death, had already set apart to be his tumbrils of the Revolution.

On todennäköistä, että samana päivänä Pariisin lähistöllä sijaitsevien raskaan maanviljelyn harjoittajien karkeissa ulkorakennuksissa oli suojassa säältä karkeita kärryjä, tahrattuja maaseudun mutalla, jotka sikat kuolahtelivat ja siipikarja kiekumaili, ja jotka maanviljelijä Kuolema oli jo varannut vallankumouksen kärryiksi.

But that Woodman and that Farmer, though they work unceasingly, work silently, and no one heard them as they went about with muffled tread: the rather, forasmuch as to entertain any suspicion that they were awake, was to be atheistical and traitorous.

Mutta tuo puunhakka ja tuo maanviljelijä, vaikka he työskentelivät lakkaamatta, työskentelivät hiljaa, eikä kukaan kuullut heidän kulkevan hiljaa: pikemminkin epäillä heidän olevan hereillä oli merkki ateismista ja maanpetoksesta.

In England, there was scarcely an amount of order and protection to justify much national boasting.

Englannissa ei ollut juurikaan järjestystä ja suojelua, jotka oikeuttaisivat kansalliseen ylpeilyyn.

Daring burglaries by armed men, and highway robberies, took place in the capital itself every night; families were publicly cautioned not to go out of town without removing their furniture to upholsterers’ warehouses for security;

Aseistettujen miesten rohkeat ryöstöt ja maantierosvot tapahtuivat pääkaupungissa joka yö; perheitä varoitettiin julkisesti olemaan lähtemättä kaupungista ilman, että he veisivät huonekalunsa säilyttämölle;

the highwayman in the dark was a City tradesman in the light, and, being recognised and challenged by his fellow-tradesman whom he stopped in his character of “the Captain,” gallantly shot him through the head and rode away;

pimeydessä oleva ryöstäjä oli päivänvalossa kaupungin kauppias, ja kun hänet tunnistettiin ja haastettiin toverinsa toimesta, jota hän pysäytti ”kapteenina”, hän rohkeasti ampui hänet päähän ja ratsasti pois.

the mail was waylaid by seven robbers, and the guard shot three dead, and then got shot dead himself by the other four, “in consequence of the failure of his ammunition:” after which the mail was robbed in peace;

posti joutui seitsemän ryöstäjän käsiin, ja vartija ampui kolme kuoliaaksi ja joutui sitten itse kuolonuhrien ampumaksi, ”koska hänen ammuksensa loppuivat:” minkä jälkeen posti ryöstettiin rauhassa;

that magnificent potentate, the Lord Mayor of London, was made to stand and deliver on Turnham Green, by one highwayman, who despoiled the illustrious creature in sight of all his retinue;

se loistava vallanpitäjä, Lontoon pormestari, pakotettiin seisomaan ja luovuttamaan rahansa Turnham Greenillä yhden ryöstäjän toimesta, joka ryösti maineikkaan hahmon koko seurueen nähden;

prisoners in London gaols fought battles with their turnkeys, and the majesty of the law fired blunderbusses in among them, loaded with rounds of shot and ball;

Lontoon vankiloiden vangit kävivät taisteluja vartijoiden kanssa, ja lain majesteetti ampui haulikonpatruunoita heidän keskelleen, täynnä luoteja ja kuulia.

thieves snipped off diamond crosses from the necks of noble lords at Court drawing-rooms; musketeers went into St. Giles’s, to search for contraband goods, and the mob fired on the musketeers, and the musketeers fired on the mob, and nobody thought any of these occurrences much out of the common way.

varkaat irrottivat timanttiristit aatelisten kauloista hovin salongeissa; musketöörit menivät St. Gilesin slummiin etsimään salakuljetustavaraa, ja väkijoukko ampui musketööreihin, ja musketöörit ampivat väkijoukkoon, eikä kukaan pitänyt näitä tapahtumia kovin epätavallisina.

In the midst of them, the hangman, ever busy and ever worse than useless, was in constant requisition;

Kaiken tämän keskellä oli aina kiireinen ja aina hyödytön rikosrekisterinpitäjä, jota tarvittiin jatkuvasti.

now, stringing up long rows of miscellaneous criminals; now, hanging a housebreaker on Saturday who had been taken on Tuesday; now, burning people in the hand at Newgate by the dozen, and now burning pamphlets at the door of Westminster Hall; to-day, taking the life of an atrocious murderer, and to-morrow of a wretched pilferer who had robbed a farmer’s boy of sixpence.

Nyt hän ripusti pitkiä rivejä sekalaisia rikollisia; nyt hän hirtti talohuijarin, joka oli pidätetty tiistaina ja teloitettu lauantaina; nyt hän poltti ihmisiä Newgatessa kymmenittäin, ja nyt hän poltti pamfletteja Westminster Hallin ovella; tänään hän vei elämän raa’an murhaajan, ja huomenna säälittävän varkaan, joka oli varastanut maanviljelijän pojalta kuusipennin.

All these things, and a thousand like them, came to pass in and close upon the dear old year one thousand seven hundred and seventy-five.

Kaikki nämä tapahtumat ja tuhannet niiden kaltaiset tapahtuivat ja päättyivät vuonna 1775.

Environed by them, while the Woodman and the Farmer worked unheeded, those two of the large jaws, and those other two of the plain and the fair faces, trod with stir enough, and carried their divine rights with a high hand.

Näiden tapahtumien keskellä, kun metsuri ja maanviljelijä työskentelivät huomaamattomasti, nuo kaksi suuripäistä ja nuo kaksi tavallista ja kaunista kasvoa kävivät riittävän vilkkaasti ja käyttivät jumalallisia oikeuksiaan määrätietoisesti.

Thus did the year one thousand seven hundred and seventy-five conduct their Greatnesses, and myriads of small creatures—the creatures of this chronicle among the rest—along the roads that lay before them.

Näin vuosi 1775 johti suuruuksiaan ja lukemattomia pieniä olentoja – tämän kroniikan olentoja muiden joukossa – tielle, joka oli heidän edessään.