Capítulo I

El sol se ocultaba ya; las nieblas ascendían del profundo seno de los valles; deteníanse un momento entre los obscuros bosques y las negras gargantas de la cordillera, como un rebaño gigantesco;

Auringon oli jo laskemassa; sumut kohosivat laaksojen syvyisistä kuiluista ja pysähtyivät hetkeksi tummien metsien ja vuoriston mustien rotkien välissä kuin valtava karjalauma.

después avanzaban con rapidez hacia las cumbres; se desprendían majestuosas de las agudas copas de los abetos e iban por último a envolver la soberbia frente de las rocas, titánicos guardianes de la montaña que habían desafiado allí, durante millares de siglos, las tempestades del cielo y las agitaciones de la tierra.

Sen jälkeen ne etenivät nopeasti huippuille ja kohosivat majesteettisesti katajien terävien latvojen yläpuolelle ja lopulta peittivät vuoren ylpeän kasvon, jonka titaaniset vartijat olivat tuhansien vuosien ajan vastustaneet taivaan myrskyjä ja maan mullistuksia.

Los últimos rayos del sol poniente franjaban de oro y de púrpura estos enormes turbantes formados por la niebla, parecían incendiar las nubes agrupadas en el horizonte, rielaban débiles en las aguas tranquilas del remoto lago, temblaban al retirarse de las llanuras invadidas ya por la sombra, y desaparecían después de iluminar con su última caricia la obscura cresta de aquella oleada de pórfido.

Lähtöpassit saaneen auringon viimeiset säteet värittivät nämä valtavat sumupilvet kultaisiksi ja violetiksi, näyttivät sytyttävän horisontin yllä kerääntyneet pilvet, heijastuivat heikosti kaukaisen järven tyynessä vedessä, vapisivat vetäytyessään varjojen valtaamille tasangoille ja katosivat lopulta valaistessaan viimeisellä säteellään tuon porfyyrikylläisen aallon pimeän harjanteen.

Los postreros rumores del día anunciaban por dondequiera la proximidad del silencio.

Päivän viimeiset äänet ilmoittivat kaikkialla hiljaisuuden lähestymisestä.

A lo lejos, en los valles, en las faldas de las colinas, a las orillas de los arroyos, veíanse reposando quietas y silenciosas las vacadas; los ciervos cruzaban como sombras entre los árboles, en busca de sus ocultas guaridas;

Kaukana laaksoissa, kukkuloiden rinteillä ja purojen rannalla näkyi lehmien seisovan hiljaa ja liikkumatta. Hirvet kulkivat kuin varjot puiden välissä etsien piilopaikkojaan.

las aves habían entonado ya sus himnos de la tarde, y descansaban en sus lechos de ramas; en las rozas se encendía la alegre hoguera de pino, y el viento glacial del invierno comenzaba a agitarse entre las hojas.

Linnut olivat jo alkaneet laulaa iltahymneitään ja lepäämään oksillaan. Ruusut syttyivät iloiseen männynliekkiin, ja talven kylmä tuuli alkoi kuohua lehtien välissä.

Book cover

Capítulo I

1.0×