Capítulo primero. Que trata de la condición y ejercicio del famoso hidalgo don Quijote de la Mancha

Ensimmäinen luku. Se käsittelee kuuluisan aatelisen Don Quijote de la Manchan asemaa ja toimintaa.

En un lugar de la Mancha, de cuyo nombre no quiero acordarme, no ha mucho tiempo que vivía un hidalgo de los de lanza en astillero, adarga antigua, rocín flaco y galgo corredor.

Manchan alueella, jonka nimeä en halua muistaa, asui vähän aikaa sitten aatelinen, jonka varusteisiin kuului ruosteinen kärkiase, vanha miekka, heikko hevonen ja nopea vinttikoira.

Una olla de algo más vaca que carnero, salpicón las más noches, duelos y quebrantos los sábados, lantejas los viernes, algún palomino de añadidura los domingos, consumían las tres partes de su hacienda.

Päivittäin hän söi mieluummin naudanlihaa kuin lampaanlihaa, useimmat iltapäivät hän vietti korttipelin parissa, lauantaisin hän järjesti kaksintaisteluja, perjantaisin hän söi munia ja sunnuntaisin hän nautti ylimääräisestä kyyhkyslihasta. Nämä asiat käyttivät kolme neljäsosaa hänen omaisuudestaan.

El resto della concluían sayo de velarte, calzas de velludo para las fiestas, con sus pantuflos de lo mesmo, y los días de entresemana se honraba con su vellorí de lo más fino.

Loput päivistä hän vietti pukeutuneena hienoihin vaatteisiin, juhlapyhät hän vietti parhaimpiin villakengiin pukeutuneena, ja arkipäivinä hän kunnioitti itseään hienoimmalla villapukualla.

Tenía en su casa una ama que pasaba de los cuarenta, y una sobrina que no llegaba a los veinte, y un mozo de campo y plaza, que así ensillaba el rocín como tomaba la podadera.

Hänen talossaan oli yli nelikymmenvuotias taloudenhoitaja, alle kaksikymmenvuotias sisarenpoika sekä maatila- ja palvelija, joka satuloi hevosen ja hoiti puutarhan työt.

Frisaba la edad de nuestro hidalgo con los cincuenta años; era de complexión recia, seco de carnes, enjuto de rostro, gran madrugador y amigo de la caza.

Aatelisemme oli noin viisikymmenvuotias. Hän oli vahkarakenteinen, kuihdunut, kasvottomainen, aamuvirkainen ja metsästyksen ystävä.

Quieren decir que tenía el sobrenombre de Quijada, o Quesada, que en esto hay alguna diferencia en los autores que deste caso escriben; aunque, por conjeturas verosímiles, se deja entender que se llamaba Quejana.

Hänen kerrotaan kantaneen lempinimeä Quijada tai Quesada, mutta asiasta on eriäviä mielipiteitä kirjoittajien keskuudessa. Todennäköisesti hänen nimensä oli kuitenkin Quejana.

Pero esto importa poco a nuestro cuento; basta que en la narración dél no se salga un punto de la verdad.

Mutta tämä ei vaikuta tarinaamme. Riittää, että kerronta pysyy täysin totuudenmukaisena.

Es, pues, de saber que este sobredicho hidalgo, los ratos que estaba ocioso, que eran los más del año, se daba a leer libros de caballerías, con tanta afición y gusto, que olvidó casi de todo punto el ejercicio de la caza, y aun la administración de su hacienda.

On siis syytä tietää, että tämä mainittu aatelinen, silloin kun hän oli vapaa-ajallaan – mikä oli suurin osa vuotta – piti lukemisesta ritarillisia kirjoja niin paljon ja innokkaasti, että hän melkein unohti metsästämisen ja jopa omaisuutensa hoitamisen.

Y llegó a tanto su curiosidad y desatino en esto, que vendió muchas hanegas de tierra de sembradura para comprar libros de caballerías en que leer, y así, llevó a su casa todos cuantos pudo haber dellos;

Ja hänen uteliaisuutensa ja typeryksensä menivät niin pitkälle, että hän myi useita hehtaareita viljelymaata ostakseen ritarillisia kirjoja luettavaksi, ja näin hän toi taloonsa kaikki mahdolliset kirjat.

y de todos, ningunos le parecían tan bien como los que compuso el famoso Feliciano de Silva, porque la claridad de su prosa y aquellas entricadas razones suyas le parecían de perlas, y más cuando llegaba a leer aquellos requiebros y cartas de desafíos, donde en muchas partes hallaba escrito:

Ja kaikista näistä kirjoista hän ei pitänyt yhtään niin paljon kuin Feliciano de Silvan kirjoittamista, sillä tämän proosan selkeys ja syvälliset pohdinnat olivat hänen mielestään kuin jalokiviä, ja erityisesti silloin, kun hän luki niitä kaksintaisteluja ja haastekirjeitä, joissa monissa kohdissa oli kirjoitettu:

La razón de la sinrazón que a mi razón se hace, de tal manera mi razón enflaquece, que con razón me quejo de la vuestra fermosura.

Järjen järjettömyys, joka minun järkeni tekee, niin että minun järkeni heikkenee, ja siksi minä valittakin teidän kauneudestanne.

Y también cuando leía:

Ja myös silloin, kun hän luki:

...los altos cielos que de vuestra divinidad divinamente con las estrellas os fortifican, y os hacen merecedora del merecimiento que merece la vuestra grandeza.

...korkeat taivaat, jotka jumalallisesti vahvistavat teidät tähdisten kanssa ja tekevät teidät suuruutenne arvoisiksi.

Con estas razones perdía el pobre caballero el juicio, y desvelábase por entenderlas y desentrañarles el sentido, que no se lo sacara ni las entendiera el mesmo Aristóteles, si resucitara para sólo ello.

Nämä pohdinnat saivat köyhän ritarin menettämään järkensä, ja hän vietti koko yön yrittäessään ymmärtää niitä ja selvittää niiden merkitystä, mikä ei olisi onnistunut edes Aristotelelle, jos hän olisi noussut kuolleista vain tätä varten.

No estaba muy bien con las heridas que don Belianís daba y recebía, porque se imaginaba que, por grandes maestros que le hubiesen curado, no dejaría de tener el rostro y todo el cuerpo lleno de cicatrices y señales.

Hän ei ollut kovin tyytyväinen haavoihin, joita Don Belianís sai ja aiheutti, sillä hän kuvitteli, että vaikka parhaimmat lääkärit olisivat hoitaneet häntä, hänellä olisi silti kasvot ja koko vartalo täynnä arpia ja jälkiä.

Pero, con todo, alababa en su autor aquel acabar su libro con la promesa de aquella inacabable aventura, y muchas veces le vino deseo de tomar la pluma y dalle fin al pie de la letra, como allí se promete;

Mutta silti hän ylisti kirjailijaa siitä, että tämä päätti kirjansa lupauksella loputonta seikkailua, ja usein hän toivoi saavansa kynän käteen ja saattaa sen loppuun kirjan lopussa luvatulla tavalla.

y sin duda alguna lo hiciera, y aun saliera con ello, si otros mayores y continuos pensamientos no se lo estorbaran.

Ja epäilemättä hän olisi tehnyt sen ja saattanut sen päätökseen, elleivät suuremmat ja jatkuvammat ajatukset olisi estäneet häntä.

Tuvo muchas veces competencia con el cura de su lugar —que era hombre docto, graduado en Sigüenza—, sobre cuál había sido mejor caballero: Palmerín de Ingalaterra o Amadís de Gaula;

Hänellä oli usein kiistaa kotikaupunkinsa papin kanssa - joka oli oppinut mies ja valmistunut Sigüenzassa - siitä, kumpi oli parempi ritari: Palmerín Ingalaterresta vai Amadís de Gaulasta.

mas maese Nicolás, barbero del mesmo pueblo, decía que ninguno llegaba al Caballero del Febo, y que si alguno se le podía comparar, era don Galaor, hermano de Amadís de Gaula, porque tenía muy acomodada condición para todo; que no era caballero melindroso, ni tan llorón como su hermano, y que en lo de la valentía no le iba en zaga.

Mutta mestre Nicolás, kylän parturi, sanoi, ettei kukaan vetänyt vertoja Ritarille, jonka nimi oli Febo, ja jos joku oli verrattavissa häneen, se oli Amadís de Gaulan veli Don Galaor, sillä tämän olosuhteet olivat otolliset kaikkeen. Hän ei ollut liian arka ritari eikä yhtä itkuinen kuin veljensä, ja rohkeudessa hän ei jäänyt jälkeen.

En resolución, él se enfrascó tanto en su letura, que se le pasaban las noches leyendo de claro en claro, y los días de turbio en turbio; y así, del poco dormir y del mucho leer, se le secó el celebro, de manera que vino a perder el juicio.

Lopulta hän uppoutui lukemiseen niin syvästi, että hän vietti yöt lukiessa selkeästi ja päivät lukiessa epäselvästi; ja näin ollen hän menetti järkensä vähän unen ja paljon lukemisen takia.

Llenósele la fantasía de todo aquello que leía en los libros, así de encantamentos como de pendencias, batallas, desafíos, heridas, requiebros, amores, tormentas y disparates imposibles;

Hänen mielikuvituksensa täyttyi kaikesta, mitä hän luki kirjoista, olipa kyse loitsuista, riidoista, taisteluista, haasteista, haavoista, juonnoista, rakkaudesta, myrskyistä tai mahdottomista hölynpölyistä;

y asentósele de tal modo en la imaginación que era verdad toda aquella máquina de aquellas sonadas soñadas invenciones que leía, que para él no había otra historia más cierta en el mundo.

ja se juurtui hänen mielikuvitukseensa niin hyvin, että hän uskoi kaikkea sitä koneistoa näistä kuuluisista unelmien keksinnöistä, joita hän luki, eikä hän uskonut maailmassa olevan toista yhtä todellista tarua.

Decía él que el Cid Ruy Díaz había sido muy buen caballero, pero que no tenía que ver con el Caballero de la Ardiente Espada, que de sólo un revés había partido por medio dos fieros y descomunales gigantes.

Hän sanoi, että Cid Ruy Díaz oli erinomainen ritari, mutta ettei hänellä ollut mitään verrattavissa olevaa Ritarille, jonka kuumana miekkana hän oli yhdessä takaiskussa hajottanut kaksi raivokasta ja jättimäistä jättiläistä.

Mejor estaba con Bernardo del Carpio, porque en Roncesvalles había muerto a Roldán el encantado, valiéndose de la industria de Hércules, cuando ahogó a Anteo, el hijo de la Tierra, entre los brazos.

Parempi oli Bernardo del Carpio, sillä hän oli Rondesvallesissa surmannut loitsutun Roldánin hyödyntämällä Herkulesin kekseliäisyyttä, kun hän hukutti Anteon, Maan pojan, käsivarsiensa väliin.

Decía mucho bien del gigante Morgante, porque, con ser de aquella generación gigantea, que todos son soberbios y descomedidos, él solo era afable y bien criado.

Hän puhui paljon ylistävästi jättiläisestä Morgantesta, sillä vaikka tämä kuului jättiläisten sukupolveen, jotka olivat kaikki ylimielisiä ja röyhkeitä, hän oli silti miellyttävä ja hyvin kasvatettu.

Pero, sobre todos, estaba bien con Reinaldos de Montalbán, y más cuando le veía salir de su castillo y robar cuantos topaba, y cuando en allende robó aquel ídolo de Mahoma que era todo de oro, según dice su historia.

Mutta ennen kaikkea hän piti Reinaldos de Montalbánista, etenkin silloin, kun hän näki tämän lähtevän linnastaan ja ryöstävän kaiken tielleen osuvan, ja kun hän myöhemmin varasti tuon Muhammedin idolin, joka oli kokonaan kultaa, kuten hänen tarinansa kertoo.

Diera él, por dar una mano de coces al traidor de Galalón, al ama que tenía, y aun a su sobrina de añadidura.

Hän antoi Galalónin petturille käden avuksi ja sitten vaimolleen ja lisäksi sisarensa.

En efeto, rematado ya su juicio, vino a dar en el más estraño pensamiento que jamás dio loco en el mundo;

Lopulta hänen järkensä ollessa jo täysin menetetty, hän tuli ajattelemaan mitä erikoisinta, mitä hullu on koskaan ajatellut.

y fue que le pareció convenible y necesario, así para el aumento de su honra como para el servicio de su república, hacerse caballero andante, y irse por todo el mundo con sus armas y caballo a buscar las aventuras y a ejercitarse en todo aquello que él había leído que los caballeros andantes se ejercitaban,

Ja hän ajatteli, että olisi sopivaa ja välttämätöntä sekä kunnian lisäämiseksi että tasavallan palvelukseen ryhtyä vaeltajaksi ja lähteä koko maailmaan aseidensa ja hevosensa kanssa etsimään seikkailuja ja harjoittamaan kaikkea, mitä hän oli lukenut vaeltajien harjoittavan.

deshaciendo todo género de agravio, y poniéndose en ocasiones y peligros donde, acabándolos, cobrase eterno nombre y fama.

Samalla hän pyrki korjaamaan kaikenlaisia vääryyksiä ja asettumaan tilanteisiin ja vaaran paikkoihin, joista hän voisi saada ikuisen maineen ja kunnian.

Imaginábase el pobre ya coronado por el valor de su brazo, por lo menos, del imperio de Trapisonda; y así, con estos tan agradables pensamientos, llevado del estraño gusto que en ellos sentía, se dio priesa a poner en efeto lo que deseaba.

Hän kuvitteli itsensä jo Trapisondan imperiumin valloittajaksi ainakin oman rohkeutensa ansiosta. Ja näin miellyttävien ajatusten vallassa hän ryhtyi toteuttamaan toiveensa.

Y lo primero que hizo fue limpiar unas armas que habían sido de sus bisabuelos, que, tomadas de orín y llenas de moho, luengos siglos había que estaban puestas y olvidadas en un rincón.

Ensimmäiseksi hän puhdisti aseet, jotka olivat kuuluneet hänen isoisovanhemmilleen ja jotka olivat olleet vuosia mädäntyneinä ja homeisina nurkassa.

Limpiólas y aderezólas lo mejor que pudo, pero vio que tenían una gran falta, y era que no tenían celada de encaje, sino morrión simple; mas a esto suplió su industria, porque de cartones hizo un modo de media celada, que, encajada con el morrión, hacían una apariencia de celada entera.

Hän puhdisti ja korjasi ne mahdollisimman hyvin, mutta huomasi, että niistä puuttui kypärä, joten hän teki yksinkertaisen kypärän kartongeista ja koristi sen verkkokypärällä, jotta se näyttäisi täydelliseltä kypärältä.

Es verdad que para probar si era fuerte y podía estar al riesgo de una cuchillada, sacó su espada y le dio dos golpes, y con el primero y en un punto deshizo lo que había hecho en una semana;

Totta kai hän myös koetteli omaa voimaansa ja rohkeuttaan ottamalla miekkansa käteen ja lyömällä sillä kaksi kertaa. Ensimmäisellä lyönnillä hän pilasi viikon työn.

y no dejó de parecerle mal la facilidad con que la había hecho pedazos, y, por asegurarse deste peligro, la tornó a hacer de nuevo, poniéndole unas barras de hierro por de dentro, de tal manera que él quedó satisfecho de su fortaleza; y, sin querer hacer nueva experiencia della, la diputó y tuvo por celada finísima de encaje.

Hän ei pitänyt sitä hyväksi ja teki kypärän uudelleen, mutta tällä kertaa hän lisäsi siihen rautaisia tukia, jotta hän voisi olla tyytyväinen sen vahvuuteen. Hän ei halunnut kokeilla sitä enää, vaan piti sitä hienona kypäränä, joka oli koristeltu pitsillä.

Fue luego a ver su rocín, y, aunque tenía más cuartos que un real y más tachas que el caballo de Gonela, que tantum pellis et ossa fuit, le pareció que ni el Bucéfalo de Alejandro ni Babieca el del Cid con él se igualaban.

Sitten hän katseli ratsastushevostaan, ja vaikka sillä oli enemmän vikoja kuin oikeassa ratsastushevosessa ja enemmän tahrattuja paikkoja kuin Gonelan hevosessa, joka oli pelkkä nahka ja luut, hän sanoi, ettei edes Aleksanterin Bucefalo tai Cidin Babieca voinut verrata siihen.

Cuatro días se le pasaron en imaginar qué nombre le pondría; porque, según se decía él a sí mesmo, no era razón que caballo de caballero tan famoso, y tan bueno él por sí, estuviese sin nombre conocido; y ansí, procuraba acomodársele de manera que declarase quién había sido, antes que fuese de caballero andante, y lo que era entonces;

Hän vietti neljä päivää miettien, minkä nimen hän antaisi hevoselleen, sillä hän ajatteli, ettei ole syytä, miksi niin kuuluisen ritarin hevonen, joka oli itsekin niin hyvä, ei olisi tunnettu. Niinpä hän yritti löytää sille nimen, joka kertoisi, kuka hän oli ennen ryhtymistään vaeltajaksi, ja kuka hän oli silloin.

pues estaba muy puesto en razón que, mudando su señor estado, mudase él también el nombre, y le cobrase famoso y de estruendo, como convenía a la nueva orden y al nuevo ejercicio que ya profesaba.

Hän tiesi hyvin, että muuttaessaan asemaansa hänen täytyi myös muuttaa nimeään, jotta hänestä tulisi kuuluisa ja arvostettu, kuten sopi uuden järjestyksen ja uuden ammatin harjoittajalle.

Y así, después de muchos nombres que formó, borró y quitó, añadió, deshizo y tornó a hacer en su memoria e imaginación, al fin le vino a llamar Rocinante: nombre, a su parecer, alto, sonoro y significativo de lo que había sido cuando fue rocín, antes de lo que ahora era, que era antes y primero de todos los rocines del mundo.

Lopulta hän löysi nimen, joka mielestään oli korkea, kaunis ja merkityksellinen: Rocinante. Nimi kertoi, mikä hän oli ollut ratsastushevosen aikana, ennen kuin hän oli tullut vaeltajaksi, ja mikä hän oli silloin.

Puesto nombre, y tan a su gusto, a su caballo, quiso ponérsele a sí mismo, y en este pensamiento duró otros ocho días, y al cabo se vino a llamar don Quijote;

Nimen löydettyä hän antoi sen mielellään hevoselleen ja päätti sitten antaa itselleen nimen Don Quijote.

de donde —como queda dicho— tomaron ocasión los autores desta tan verdadera historia que, sin duda, se debía de llamar Quijada, y no Quesada, como otros quisieron decir.

Siitä syystä - kuten jo aikaisemmin sanottiin - tämän niin todellisen tarinan kirjoittajat päättivät kutsua häntä nimellä Quijada eivätkä Quijada, kuten toiset olisivat halunneet.

Pero, acordándose que el valeroso Amadís no sólo se había contentado con llamarse Amadís a secas, sino que añadió el nombre de su reino y patria, por Hepila famosa, y se llamó Amadís de Gaula, así quiso, como buen caballero, añadir al suyo el nombre de la suya y llamarse don Quijote de la Mancha, con que, a su parecer, declaraba muy al vivo su linaje y patria, y la honraba con tomar el sobrenombre della.

Mutta muistaen, ettei rohkea Amadis ollut tyytynyt kutsumaan itseään pelkästään Amadisiksi, vaan hän oli lisännyt nimeensä valtakuntansa ja kotinsa nimen, kuuluisa Hepila, ja kutsunut itseään nimellä Amadis de Gaula, niin myös Don Quijote halusi hyvän ritarin tavoin lisätä omaansa ja kutsua itseään nimellä Don Quijote de la Mancha, jotta hän voisi osoittaa sukulaissuhteensa ja kotinsa ja kunnioittaa niitä ottamalla niihin viittauksia.

Limpias, pues, sus armas, hecho del morrión celada, puesto nombre a su rocín y confirmándose a sí mismo, se dio a entender que no le faltaba otra cosa sino buscar una dama de quien enamorarse; porque el caballero andante sin amores era árbol sin hojas y sin fruto y cuerpo sin alma. Decíase él a sí:

Pestyään aseensa ja tehtyään kypäränsä hän antoi nimen ratsastushevoselleen ja vahvisti itsensä, ja sitten hän tajusi, ettei häneltä puuttunut enää kuin löytää rakastajattaren, jotta hän voisi rakastua häneen. Sillä vaeltaja ilman rakkautta on puu ilman lehtiä ja hedelmiä ja ruumis ilman sielua. Hän sanoi itselleen:

— Si yo, por malos de mis pecados, o por mi buena suerte, me encuentro por ahí con algún gigante, como de ordinario les acontece a los caballeros andantes, y le derribo de un encuentro, o le parto por mitad del cuerpo, o, finalmente, le venzo y le rindo,

- Jos minä, syntieni tähden tai onneni kautta, kohtaisin jonkin jättiläisen, kuten vaeltajat yleensä kohtaavat, ja voittaisin hänet yhdessä otteessa tai halkaisisin hänet kahtia tai lopulta voittaisin hänet ja antaisin periksi hänelle,

¿no será bien tener a quien enviarle presentado y que entre y se hinque de rodillas ante mi dulce señora, y diga con voz humilde y rendido:

eikö olisi hyvä, että hänellä olisi joku, kenelle hän voisi lähettää lahjoja ja joka menisi hänen suloisen neidonsa luo polvistumaan ja sanoisi nöyrästi ja alistuvasti:

"Yo, señora, soy el gigante Caraculiambro, señor de la ínsula Malindrania, a quien venció en singular batalla el jamás como se debe alabado caballero don Quijote de la Mancha, el cual me mandó que me presentase ante vuestra merced, para que la vuestra grandeza disponga de mí a su talante"?

"Minä, rouva, olen jättiläinen Caraculiambro, Malindranian saaren herra, jonka voitti ainutlaatuisessa taistelussa ikuisesti ylistettävä ritar Don Quijote de la Mancha, ja hän käski minua tulemaan teidän ylhäisyytenne eteen ja antamaan teidän suuruutenne käyttää minua haluamallanne tavalla"?

¡Oh, cómo se holgó nuestro buen caballero cuando hubo hecho este discurso, y más cuando halló a quien dar nombre de su dama!

Voi, kuinka hyvältä tuntui meidän hyvä ritariltamme, kun hän oli päättänyt tämän puheen, ja vielä enemmän, kun hän löysi jonkun, kenelle hän voisi antaa naisensa nimen!

Y fue, a lo que se cree, que en un lugar cerca del suyo había una moza labradora de muy buen parecer, de quien él un tiempo anduvo enamorado, aunque, según se entiende, ella jamás lo supo, ni le dio cata dello.

Ja uskotaan, että lähellä hänen kotiaan oli eräs hyvin kaunis tyttö, joka työskenteli pellolla, ja johon hän oli joskus ollut rakastunut, vaikka hänen tiedetään, ettei tyttö koskaan tiennyt asiasta eikä piittanut siitä.

Llamábase Aldonza Lorenzo, y a ésta le pareció ser bien darle título de señora de sus pensamientos; y, buscándole nombre que no desdijese mucho del suyo, y que tirase y se encaminase al de princesa y gran señora, vino a llamarla Dulcinea del Toboso, porque era natural del Toboso; nombre, a su parecer, músico y peregrino y significativo, como todos los demás que a él y a sus cosas había puesto.

Hänen nimensä oli Aldonza Lorenzo, ja hän piti sitä hyväksi antaa naisensa nimen hänen ajatuksiinsa, ja kun hän etsi nimeä, joka ei liikaa erottuisi hänen omastaan ja joka viittaisi prinssattomuuteen ja suuruuteen, hän päätti kutsua häntä nimellä Dulcinea del Toboso, sillä Dulcinea oli kotoisin Tobososta; nimi, joka hänen mielestään oli kaunis ja pyhä ja merkityksellinen, kuten kaikki muutkin nimet, joita hän oli itselleen ja asioilleen antanut.