Welk een onbedachtzaame eisch, Vriendin! -

Miten ajattelematon vaatimus, ystäväni! -

Hoe!

Miten!

mijne julia in 't openbaar verschijnen?

Julian esiintyminen julkisesti?

en gij - gij, die alles op mij vermoogt - dit van mij vorderen? -

Ja sinä - sinä, joka luotat minuun täysin - vaadit tätä minulta? -

Waarlijk, dit heet een misbruik van zijne magt te maken.

Tämä on todellakin vallan väärinkäyttöä.

Bedenk toch een oogenblik wat mij aanleiding gegeven heeft om deeze weinige bladen te vervaardigen, en beslis zelve of er toen het doelwit bij kon zijn van ze ooit gemeen te maken? -

Mieti hetki, miksi päätin kirjoittaa nämä muutamat sivut, ja päätä itsekin, voisiko niiden tarkoitus olla joskus herättää inhosta? -

Gij herinnert u ligt nog de dichterlijke partij, die gij, voor twee jaaren, aan eenige uwer beste Vrienden en Vriendinnen op uw vermaaklijk Landgoed gaaft? -

Muistat varmaan sen runsaan seuran, jonka järjestit parille parhaille ystävillesi ja ystävättärillesi kaksi vuotta sitten hauskassa kartanossasi? -

De vermoeiende hette van dien dag deed u, die altijd op het genoegen van anderen bedacht zijt, op eene wijze, die men geen' wederstand kan bieden, aanhouden om er den nacht bij te voegen.

Päivän uuvuttava kuumuus sai sinut, joka aina huolehtit muiden hyvinvoinnista, pysymään yön ajan tavalla, jolle ei voi vastustaa.

Nooit zal ik dien verrukkelijken nacht vergeten!

En koskaan unohda sitä ihanaa yötä!

Hij was de schoonste, dien ik immer zag. -

Se oli kaunein, mitä olen koskaan nähnyt. -

Nog kan ik mij verbeelden in uw donker Prieel aan den oever van den Rhijn te zitten, en deezen stroom door de maan bij streeken verlicht te zien.

Vieläkin voin kuvitella istuvani pimeässä paviljongissasi Reinin rannalla ja katsovani kuun valaisemaa jokea.

Geen blaadje verroerde zich. -

Yksikään lehti ei liikahtanut. -

't Is in zulke oogen-blikken, dat het hart zich, onder 't genot der strelendste kalmte, vertedert. -

Juuri tällaisissa hetkissä sydän sulattaa kaikkein suloisimman rauhan aikana. -

Wij kwamen in een vriendlijk verschil over de Liefde.

Päädyimme ystävälliseen erimielisyyteen rakkaudesta.

Ik had bijna elk tegen mij - Gij alleen, bevallige Sophie! koost mijne zijde.

Melkein kaikki olivat minua vastaan - vain sinä, hurmaava Sophie, olit minun puolellani.

Aan welken kant zich de waarheid ook bevond, dit is zeker, wij dachten meer verheven over de Liefde, dan onze tegenstrevers.

Oli totuus sitten puolellamme tai ei, yksi asia on varma: me ajattelimme rakkautta paljon ylevemmin kuin vastapuolen edustajat.

Ons gesprek liep ten einde en gij vorderde toen van mij, dat ik mijne gedachten omtrent de Liefde in een tafreel van twee gevoelige harten ontwikkelen zou. -

Keskustelumme päättyi, ja sitten pyysit minua kuvaamaan ajatuksiani rakkaudesta kahden herkkähenkisen sydämen kohtaamisena. -

Ben ik geschikt om u iets te weigeren? -

Olenko koskaan kieltänyt sinulta mitään? -

Mijne julia ontving haar aanwezen, en naauwlijks heb ik aan uwen eersten eisch voldaan, of gij voegt er eenen tweeden, die veel zwaarer is, bij - Gij wilt dat julia in het licht trede.

Julia hyväksyi pyyntösi, ja kun olin tuskin täyttänyt ensimmäisen vaatimuksesi, lisäsit toisen, vieläkin raskaamman vaatimuksen - haluat Julian astuvan valokeilaan.

Begrijp toch wat ik wage met u te gehoorzamen! -

Ymmärräthän, mitä vaarannan tottelemalla sinua! -

Aan wie zal mijn Schilderij behagen? -

Kenelle maalaukseni miellyttäisi? -

Aan Sophie? ja!

Sophielle? Kyllä!

en aan die weinigen, die haar gelijken, die zulk een schoon, gevoelig, hart in haaren boezem dragen.

Ja niille harvoille, jotka muistuttavat häntä, jotka kantavat sydämessään yhtä kaunista, herkkää sydäntä.

Ach!

Voi!

ik gevoel het al te wel, mijne julia is niet voor de achtiende eeuw geschikt.

Tunnen jo liian hyvin, ettei Julia sovi 1700-luvulle.

Een eenvouwdig tafreel van twee tedere harten, die oprecht beminnen, zo als onze Voorouders, waar van wij de eigenschappen zo zeer beginnen te haten, mooglijk voor eenige honderd jaaren bemind hebben, zie daar mijne geheele julia!

Yksinkertainen kuva kahdesta herkästä sydämestä, jotka rakastavat vilpittömästi, aivan kuten esivanhempamme, joiden hyveitä alamme niin paljon inhota, rakastivat ehkä muutama sata vuotta sitten - siinä on koko Julia!

Geen verleidende Gebeurtenissen, geen onverwachte toevallen - geen enkel bekoorlijk Nietje zelfs! - verzekert mij van de goedkeuring van 't gemeen.

Ei houkuttelevia tapahtumia, ei odottamattomia sattumia - ei edes pientä hurmaavuutta! - Voin olla varma, että tavalliset ihmiset hyväksyvät sen.

Voeg hier bij, dat ik eene Liefde predike, die zonder de deugd niet bestaat. -

Lisäksi saarnan rakkautta, joka ei voi olla olemassa ilman hyveellisyyttä. -

Ach!

Voi!

dit laatste bederft alles! - Men zal lagchen en het zal met mij gedaan zijn. -

Tämä viimeinen seikka pilaa kaiken! - Ihmiset nauravat, ja minun on lopetettava. -

Nu, Vriendin!

Nyt, ystävä!

wat zegt gij? -

Mitä sanot? -

Gij begrijpt dit alles en echter volhardt gij bij uwen eisch. -

Ymmärrät kaiken tämän, ja silti vaadit jatkuvasti oikeuttasi. -

Welaan!

Hyvä on!

ik zal gehoorzamen.

Aion totella.

Ten minsten - en dit alleen is toejuiching genoeg - ten minsten zal Sophie mij met haare goedkeuring belonen, en elk, die gelukkig genoeg is van haar te kennen, zal overtuigd zijn, dat mijne julia geen wezen van verbeelding is. - -

Ainakin - ja tämä yksin on tarpeeksi hyvä syy - ainakin Sophie palkitsee minut hyväksynnällään, ja jokainen, joka on tarpeeksi onnekas tunteakseen hänet, on vakuuttunut siitä, ettei minun Julia ole mielikuvituksen tuote. - -