Handelsagenten Fågelsång satt på Turisthotellets terrass i Marstrand och tittade på havet, när två brunbrända flickebarn, det ena i blått, det andra i vitt, kommo som en solglimt i tristessen och satte sig vid närmaste bord.

Kauppaedustaja Fågelsång istui Marstrandin turistihotellin terassilla ja katseli merta, kun kaksi ruskettunutta tyttölasta, joista toinen oli pukeutunut siniseen ja toinen valkoiseen, tulivat kuin auringonpaiste tylsyyteen ja istuivat lähimpään pöytään.

Den ena var ljus och klotrund, den andra svart och smäcker, och handelsagenten Fågelsång rycktes omedelbart från sin beundran av havets skönhet till en ännu större beundran av den smäckra.

Toinen oli vaalea ja pyöreä, toinen tumma ja hoikka, ja kauppaedustaja Fågelsång siirtyi heti meren kauneuden ihailemisesta vielä suurempaan ihailuun hoikkaa tyttöä kohtaan.

Hans blick gled smekande från det vita floret, som hon virat kring håret för blåstens skull ned till de vita skorna, och så snart hon slagit sig ned inriktade han hela sin energi på att inleda en enklare ögonkurtis.

Hänen katseensa kulki hellästi valkoisesta kukasta, jonka tyttö oli kietonut hiuksiinsa tuulen takia, valkoihin kenkiin, ja heti kun tyttö oli asettunut paikoilleen, Fågelsång keskitti kaiken energiansa aloittamaan yksinkertaisen flirttailun.

Ett ögonblick mötte flickebarnet hans blick, kallt och främmande, men när så Fågelsång vågade sig på aningen av ett småleende, vände hon sig plötsligt bort, och började med livligt intresse observera en yngling av urbefolkningen, som nere vid kajen högljutt och med klagande röst meddelade att Putte var hans ögonsten.

Tyttö kohtasi hänen katseensa hetkisen ajan, kylmänä ja etäisenä, mutta kun Fågelsång uskalsi hymyillä hieman, tyttö kääntyi yhtäkkiä poispäin ja alkoi tarkkailla vilkkaasti alkuperäisasukasta, joka satamassa ilmoitti suurella äänellä ja valittavasti, että Putte oli hänen silmäteränsä.

Fågelsång ägnade hon inte vidare en blick.

Fågelsång ei enää kiinnittänyt tyttöön katsekontaktia.

»Det var mig en liten hårdflirtad satunge!» tänkte Fågelsång för sig själv, och försökte genom en diskret hostning åter fånga flickebarnets uppmärksamhet.

”Se oli minulle pieni, itsepäisesti flirttaileva pikku tyttö!” Fågelsång ajatteli itsekseen ja yritti hienovaraisella yskäisyllä saada tyttösen huomion takaisin.

Men förgäves.

Mutta turhaan.

Detta irriterade Fågelsång. Han ansåg sig äga ett fördelaktigt utseende, och uppfattade denna likgiltighet som en direkt personlig förolämpning.

Se ärsytti Fågelsångia. Hän piti itseään hyvännäköisenä ja tulkitsi tämän välinpitämättömyyden suoraksi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.

Inte ens när musiken spelade upp Cavalleria, och Fågelsång fullt hörbart gnolade: »Min vita li-hilja» blev det något resultat av.

Edes sitten, kun musiikki soitti Cavalleriaa, ja Fågelsång lauloi kuuluvasti: ”Minun valkoinen li-hili”, ei tulosta saatu aikaan.

Den vita liljan låtsades som om handelsagenten Fågelsång alls inte existerade, och när hon och hennes blå väninna druckit sitt kaffe och ätit sina bakelser försvunno de från Fågelsångs horisont lika hastigt som de kommit.

Valkoinen lilja teeskenteli, ettei kauppaedustaja Fågelsång olisi olemassakaan, ja kun tyttö ja hänen sininen ystävänsä olivat juoneet kahvinsa ja syöneet leivokkinsa, he katosivat Fågelsångin näkyvistä yhtä nopeasti kuin tulleetkin.

Men dagen därpå fick Fågelsång återse henne.

Mutta seuraavana päivänä Fågelsång sai tavata hänet jälleen.

Det var på Strandpromenaden, där hon flanerade ensam i solskenet, vitklädd som förut, och med ett svart band om livet, och som Fågelsång var en modig man, steg han helt lugnt fram och bad att få göra sällskap.

Se tapahtui rantakadulla, missä tyttö käyskenteli yksin auringonpaisteessa, jälleen valkoisissa vaatteissa ja mustalla vyöllä. Ja koska Fågelsång oli rohkea mies, hän astui tyynnäkin hänen luokseen ja pyysi saada seurata häntä.

Fågelsång hade aldrig trott att det kunde finnas så mycket kyla mitt i sommaren som den med vilken han blev mottagen, men när han sade sitt namn sken flickebarnet upp.

Fågelsång ei olisi koskaan uskonut, että kesäaikaan voisi olla niin paljon kylmää kuin silloin, kun häntä otettiin vastaan, mutta kun hän sanoi nimensä, tyttö piristyi.

»Ett sådant lustigt namn», sade hon, och visade en rad vita tänder och ett par kindgropar, som kommo Fågelsång att kippa efter andan.

”Mikä hauska nimi!” hän sanoi ja paljasti rivin valkoisia hampaita ja kaksi poskipippuria, jotka saivat Fågelsångin haukomaan henkilökohtaista ilmaa.

»Det är ett vackert namn», svarade Fågelsång övertygande. »Det har jag hittat på själv. Förut hette jag Petrusson.»

”Se on kaunis nimi”, Fågelsång vastasi vakuuttavasti. ”Olen itse keksinyt sen. Aikaisemmin nimeni oli Petrusson.”

»Då undrar jag inte på, att herr Fågelkvitter bytte!» sade den sköna.

”Ei ihme, että herra Fågelkvitter vaihtoi nimeään!” tyttö sanoi.

»Fågelsång!» rättade handelsagenten. »Men fröken har inte sagt vad fröken heter.»

”Fågelsång!” kauppaedustaja korjasi. ”Mutta neiti ei ole kertonut omaa nimeään.”

»Hm! Jag brukar verkligen inte stifta bekantskap så här sans façon, men jag antar, att det skulle vara ohövligt att inte nu säga mitt namn. Jag heter Lingonhjelm.»

”Hmm! En yleensä tee tuntemattomien kanssa näin mutkatonta tuttavuutta, mutta oletan, ettei olisi kohteliasta olla kertomatta nimeäni nyt. Nimeni on Lingonhjelm.”

Det klack till i Fågelsång, ty han hyste, i gemen med hela släkten Petrusson, en djup vördnad för ridderskapet och adeln. Han nästan ångrade att han tilltalat flickebarnet, och funderade på att dra sig ur spelet fortast möjligt då detta plötsligt omintetgjordes av flickan själv, som sade:

Fågelsång jähmettyi paikoilleen, sillä hän ja koko Petrussonin suku kunnioittivat syvästi aatelisuutta ja ylimyksyyttä. Hän melkein katui, että oli puhunut tytölle, ja aikoi vetäytyä mahdollisimman nopeasti, mutta tyttö kumosi hänen suunnitelmansa yhtäkkiä sanoen:

»Det är ju, som sagt, inte fullt comme il faut. Men om ni följer med hem och blir presenterad i familjen, så är ju allt korrekt, eller hur?»

”Se ei tietenkään ole täysin säädyllistä. Mutta jos seuraisit minua kotiin ja esittelisin sinut perheelleni, niin kaikki olisi kunnollista, eikö?”

»Jo visst, jo visst!» svarade Fågelsång litet nervöst.

”Kyllä, kyllä!” Fågelsång vastasi hieman hermostuneena.

»Då gå vi genast», svarade flickebarnet, och Fågelsång larvade med.

”Sitten lähdetään heti”, tyttö sanoi, ja Fågelsång lähti mukaan.

För resten visste han med sig, att han var fin nog att uppträda var som helst.

Loppujen lopuksi hän tiesi olevansa tarpeeksi hyvä käyttäytyäkseen missä tahansa.

Han hade vita skor och gredelina strumpor, vita byxor, grå rock, blå skjorta, grön halsduk och panama med band i de franska färgerna, och som han dessutom hade en nackbena, som allvarligt strävade att nå ned till vekryggen ansåg han, att ingenting brast i hans utstyrsel.

Hänellä oli valkoiset kengät ja valkoiset sukat, valkoiset housut, harmaa takki, sininen paita, vihreä huivi ja panama-hattu ranskan väreissä, ja koska hänellä oli myös niskanluu, joka pyrki vakavasti alas hänen heikkoon selkäänsä, hän katsoi, ettei hänen asussaan ollut mitään vikaa.

Tio minuter senare befann han sig i den villa, där flickebarnet bodde under sommaren, och föreställdes för en ståtlig och vänlig gammal herre.

Kymmenen minuuttia myöhemmin hän oli villassa, jossa tyttö asui kesäaikaan, ja häntä esiteltiin mukavalle ja ystävälliselle vanhalle herralle.

»Min far, landshövding Lingonhjelm!» presenterade flickan, och Fågelsång skakade hand, djupt gripen av stundens allvar.

”Isäni, kuvernööri Lingonhjelm!” tyttö esitteli, ja Fågelsång käteli häntä, syvästi liikuttunut hetken vakavuudesta.

Handelsagenten Fågelsång hade aldrig kunnat drömma om, att han i hela sitt liv skulle få träffa något så högt uppsatt som en landshövding, och han fann denna ärofulla upplevelse allt annat än angenäm.

Kauppaedustaja Fågelsång ei olisi koskaan voinut uneksiakaan, että hän tapaisi koko elämänsä aikana jonkun niin korkean arvohenkilön kuin kuvernööri, ja hän piti tätä kunniallista kokemusta kaikkea muuta kuin miellyttävänä.

Men hans vita lilja tycktes i stället vara vid alldeles briljant humör, tog honom med sig ut på en balkong, satte honom på yttersta kanten av en korgstol — att få honom att sitta ordentligt gick inte — och såg till att han fick whisky och vatten.

Mutta hänen valkoinen liljansa näytti olevan erinomaisessa kunnossa, vei hänet ulos parvekkeelle, asetti hänet riippuvalkean tuolinsa ääreen – saada hänet istumaan oikein ei onnistunut – ja huolehti, että hän sai viskiä ja vettä.

Se’n kom landshövdingen, som visade sig vara en trevlig karl, om också Fågelsång ibland hade litet svårt att följa med hans konversation, och ungefär samtidigt försvann flickebarnet en stund.

Sitten tuli kuvernööri, joka osoittautui miellyttäväksi mieheksi, vaikka Fågelsångilla oli joskus vaikeuksia seurata hänen keskusteluaan, ja suunnilleen samaan aikaan tyttö katosi hetkeksi.

Fågelsång hörde hur det pinglade i telefonen, så kom hon tillbaka i ett lynne, som tycktes vara ännu mera strålande än förut.

Fågelsång kuuli puhelimen soivan, ja sitten hän palasi, näyttäen olevan vieläkin säteilevämpi kuin aikaisemmin.

Snart nog lämnade landshövdingen dem och Fågelsång andades lättare när han blev ensam med flickan.

Pian kuvernööri lähti, ja Fågelsång hengitti helpommin ollessaan yksin tytön kanssa.

»Trevlig gubbe, er farsa», sade han i sin elegantaste sällskapston. »Men jag känner mig alltid lite haj när jag är tillsammans med såna där pampiga jyckar.»

”Mukava tyyppi, sun isäsi”, hän sanoi tyylikkäimmällä seuraseen sävyllään. ”Mutta tunnen itseni aina hieman epämukavaksi ollessani tällaisten mahtavien kaverien seurassa.”

»Brukar ni vara det ofta då?» frågade flickan oskyldigt.

”Oletko usein sellainen?” tyttö kysyi viattomasti.

Fågelsång kände att han rodnade.

Fågelsång tunsi kasvojensa punoituvan.

»Hm! Ja! Inte precis var dag, men ofta nog. Jag — jag rör mig naturligtvis endast i de allra bästa kretsar.»

”Hm! Joo! Ei ihan joka päivä, mutta aika usein. Minä – minä liikun tietenkin vain parhaimmissa piireissä.”

»Naturligtvis!» instämde flickan. »Det märks ju på herr Fågelsångs nobla uppträdande. Ledigt och otvunget — hallå, flickor, välkomna upp!»

”Tietenkin!” tyttö myönsi. ”Se näkyy herra Fågelsångin ylevästä käytöksestä. Niin rentoa ja luonnollista – hei tytöt, tervetuloa!”

Det sista var riktat till ett par unga damer, som kommo fram emot villan.

Viimeisin lause oli osoitettu kahdelle nuorelle naiselle, jotka olivat tulossa villalle.

Fröken Lingonhjelm föreställde:

Neiti Lingonhjelm kuvitteli:

»Herr Fågelsång, fröken Sabelkrona, baronesse von Erbingen. Baronessan är hovfröken hos hennes furstliga höghet arvprinsessan av Sachsen-Braunschweig, som just nu är här i Marstrand, som ni vet.»

”Herra Fågelsång, neiti Sabelkrona, baroness von Erbingen. Baroness on Sachsen-Braunschweigin kruununprinssi Arthurin hovimestari, joka on tällä hetkellä täällä Marstrandissa, kuten tiedät.”

Fågelsång bugade djupt.

Fågelsång kumarsi syvästi.

»Nä, de hade jag inte hört!» svarade han, och började konversera damerna. Men han avbröts av baronessan, som på bruten svenska meddelade värdinnan, att hennes höghet själv om en liten stund ämnade avlägga visit.

”Ei, en ole kuullut sitä!” hän vastasi ja alkoi keskustella naisten kanssa. Mutta häntä keskeytti baroness, joka ilmoitti isäntään katkonaisella ruotsin kielellä, että hänen korkeutensa aikoi pian käydä vierailulla.

»Då är det väl bäst att jag går», sade Fågelsång och reste sig.

”Sitten on ehkä parasta, jos lähden”, Fågelsång sanoi ja nousi seisomaan.

»För ingen del», kom det i kör. »Prinsessan blir säkert charmerad av att få möta er.»

”Ei todellakaan!” kaikki sanoivat yhteen ääneen. ”Prinsessa tulee varmasti olemaan innoissaan tavatessaan teidät.”

Strax därpå kom också prinsessan, en smärt ung dam, åtföljd av ännu en hovfröken.

Pian sen jälkeen saapui myös prinsessa, hyvin nuori nainen, jota seurasi toinen hovimestari.

Hon mottogs med all den ceremoni hennes rang krävde, och Fågelsång bugade så djupt, att han hörde hur det knackade i hängselstropparna.

Hänet otettiin vastaan kaikella sillä kunnioituksella, jonka hänen arvonsa vaati, ja Fågelsång kumarsi niin syvästi, että hän kuuli narujen kolinaa.

Hon såg ut precis som Fågelsång tänkt sig att en prinsessa borde.

Hän näytti aivan siltä, kuin Fågelsång oli kuvitellut prinsessan näyttävän.

Lång och smärt, försedd med lorgnett i sköldpadd och högdragen, oerhört högdragen.

Pitkä ja hoikka, päähine päällä ja hyvin ylimielinen, äärimmäisen ylimielinen.

När hon tilltalade någon av de andra unga damerna, reste sig denna genast upp och neg djupt, och Fågelsång, som hade lätt för att lära, bugade alltså djupt när han blev tilltalad. Och det blev många bugningar, ty högheten sysselsatte sig huvudsakligen med honom.

Kun hän puhui jollekin toisista nuorista naisista, tämä nousi heti seisomaan ja kumarsi syvästi, ja Fågelsång, joka oli nopea oppimaan, kumarsi myös syvästi, kun häntä puhuteltiin. Ja kumarruksia tuli paljon, sillä hänen korkeutensa kiinnitti huomionsa pääasiassa häneen.

Och detta var ytterst ansträngande för Fågelsång, ty hon envisades att tala med honom på tyska, medan han endast kunde tala svenska. Det enda som hon fick av honom var därför ett i vånda framstammat:

Ja tämä oli äärimmäisen uuvuttavaa Fågelsångille, sillä hän vaati puhumaan hänen kanssaan saksaa, vaikka Fågelsång osasi vain ruotsia. Ainoa asia, jonka hän sai häneltä, oli ahdistuneesti ääntämä:

»Nicht verstanden, Euers Hochzeit!»

”Nicht verstanden, Euers Hochzeit!”

Ingen av de andra brydde sig om att uppträda som tolk, och högheten pratade på, utan att fästa sig vid hans distress.

Kukaan muista ei vaivautunut toimimaan tulkkina, ja hänen korkeutensa jatkoi puhumista piittaamatta hänen ahdistuneisuudestaan.

Till slut blev situationen outhärdlig för Fågelsång. Han greps av förtvivlans mod, tog sin hatt, studsade upp ur stolen och grep med en underdånig bugning prinsessans hand.

Lopulta tilanne kävi Fågelsångille sietämättömäksi. Hän tarttui epätoivon rohkeudella hattuunsa, hyppäsi ylös tuolista ja kumarsi syvästi prinsessalle.

»Ajö, Euers Hochzeit!» sade han helt burdus, bugade hastigt för de övriga damerna och rusade i väg, utan att akta på de uppmaningar att stanna kvar, som i en välljudande kör klingade efter honom.

”Ajö, Euers Hochzeit!” hän sanoi täysin tylysti, kumarsi nopeasti muille naisille ja riensi pois piittaamatta heidän perään kajahtaneista kehotuksista jäädä.

En liten stund senare satt han åter på Turisthotellets terrass, och lovade sig själv, att han hädanefter skulle akta sig för att slå ned på obekanta flickebarn, hur tilltalande de än månde vara.

Pian myöhemmin hän istui jälleen Turisthotellin terassilla ja lupasi itselleen, ettei enää ikinä lähestyisi tuntemattomia tyttöjä, vaikka nämä olisivat kuinka viehättäviä tahansa.

Då fick han helt plötsligt se de fem unga damer han nyss lämnat, komma framåt promenaden.

Silloin hän näki aivan yhtäkkiä viisi nuorta naista, jotka hän oli juuri jättänyt, tulevan kävelykatua pitkin.

Främst gick prinsessan och fröken Lingonhjelm arm i arm, bakom kommo de tre andra, och allesammans tycktes ha utomordentligt roligt.

Etenkin prinsessa ja neiti Lingonhjelm kävelivät käsi kädessä, ja kolme muuta seurasi heitä. Kaikki näyttivät pitävän valtavasti hauskaa.

Fågelsång dolde sig omsorgsfullt för att inte bli sedd, men en ung man, som satt i ett sällskap vid närmaste bord, reste sig och hälsade artigt.

Fågelsång piiloutui huolellisesti, ettei häntä nähtäisi, mutta nuori mies, joka oli seurueessa lähimmässä pöydässä, nousi ja tervehti kohteliaasti.

»Var det inte landshövding Lingonhjelms flicka, den svarta?» frågade en av sällskapet.

”Eikö tuo ollut maakunnan kuvernöörin Lingonhjelmin tytär, se tummaihoinen?” kysyi yksi seurueen jäsenistä.

»Jo, det var det!» svarade den unge mannen.

”Kyllä oli!” nuori mies vastasi.

»Vem var den andra, som höll henne under armen?»

”Ja kuka oli se toinen, joka piti häntä kainalossaan?”

»Det var en fröken Karlberg från Göteborg. Dotter till Karlberg & Svensson där.»

”Se oli neiti Karlberg Göteborgista. Hän on Karlbergin ja Svenssonin tyttären.”

Handelsagenten Fågelsång kände hur han blev alldeles kall. Så svor han till, tömde sin grogg och gick till hotellet för att packa.

Kauppias Fågelsång tunsi, kuinka hän muuttui täysin kylmäksi. Niinpä hän vannoi, tyhjensi grogginsa ja meni hotelliin pakkaamaan tavaransa.